maanantai 10. maaliskuuta 2008

Vessa blues

En saa kuvia kamerasta ulos, se suututtaa. Tähänkin tarvitaan miestä. Olisin aloittanut vessan ehostaminen, mutta mies muistutti keskeneräisestä aulan katosta, tylsä siis. kuka nyt kattoja enää maalailee kun vessan seinät huutavat itseään valkoisiksi, katosta nyt puhumattakaan, kun edellinen asukas on maalannut sen mustaksi, pikkuruisen huussin katto mustana, voi pyhä jysäys!
Minä olen sellainen, että idea kun tulee tai inspis pikemmin, hommaan on ryhdyttävä ihan heti. Oli sitten tarvikkeita tai ei.. Nauramme usein sille, kun minun piti maalata sabluunalla kaunista rimpsua yhteen aiemmista vessoistani, ei ollut maalia eikä liioin tuputtimia, minäpä sen enempiä miettimisiä spreijasin maalia suoraan seinään sabluunan läpi, joka sitten tietenkin alkoi valumaan ja kuviosta tullut mnkäänlaista, silloinen mies otti ja maalasi seinän vaaleaksi taas. Nyt olis ryhdyttävä nykyisen vessan kimppuun, kevät sen aiheutti, voisin tehdä paljon muutakin, mutta talomme remontissa en pysty tällä erää muuta tekemään kuin maalaamaan. Paljon olis miehelle hommaa, eteisen ja vessan uudet lattiat, uudet kalusteet, uusi pytty. Rappusten maalausta, lattialistojen asentamista. Viimeistelyä ja uuteen ryhtymistä. Yhden miehen aika ei vaan riitä. Useampia miehiä en itselleni halua. Eipä auta kun odotella ja maalailla sitten vaikka pilvilinnoja odotellessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti