perjantai 28. marraskuuta 2014

#Tahdon

Rakkaus voittaa aina.





keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Jalkaleikkauksen jälkeen

Vähän joulumieltä jo, kokeilen asetelmia ja pakkaan takaisin laatikkoon pallot, kun tuntuu jotenkin aikaiselta? Tunnelmavaloja olen kyllä laitellut huusholliin ja kyllä ne ihanaa tunnelmaa tuovatkin!

 Täällä kuntoutuminen edistyy, vaikkakin tälläselle hätähousulle vähän hitaanlaisesti, tässä on kyllä tajunnut miksi sairaslomaa kirjoitettiin suoraan se 3kk, kyllä tämä aikaa vie. 
 Sauvat on jo nurkassa enkä niitä enää tarvitse, kävelemäänkin on saanut uudelleen opetella ja meno on aika vaappuvaa vielä. Nyt vasta tajuan miten kipeä olen ollut viimeisen puoli vuottakin ennen leikkausta kun kävelystä ei meinannut tulla enää mitään. Nyt pystyn kävelemään vaikkakin vaappuen, niin jo vähän pidempiäkin aikoja ja tunne on ihan mahtava kun ei ole mitään kipuja!
 Lihakset on vielä vähän heikot ja niitä tässä vahvistelen, mutta näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että kyllä näistä kelpo tekojalat vielä tulee. 
 Aika on mennyt ihan hirvittävän nopeasti, olen nauttinut viime viikoista todella paljon, kun ei ole pakko mennä minnekkään tai tehdä pakosti mitään. Levättyä on siis tullut reilusti ja luettua ihania blogeja, kuolattua ihania ideoita ja koteja. 
Olen innostunut kokeilemaan uusia reseptejä ja leipomaan  ja siitäkös perhe on tykännyt, varsinkin mies : ) 

Viimeinen vuosi on ollut todella haastava sekä töissä, että omassa elämässäni ja välillä on ollut totaalinen uupumus lähellä jollei jo päälläkin, mutta niinkin monissa liemissä kun minutkin on keitetty, niin porskutettu vaan on etiäpäin.
 Toivon että tuleva vuosi olisi lempeämpi ja tulevat haasteet helpompia, muuten ei jaksa. Ja koska en usko sattumaan, niin on vain pakko todeta, että asiat menee niin kuin tarkoitettu on, leikkaukseni tuli ihan oikeaan aikaan ja pitkä kuntoutuminen on jalkojen vahvistumisen lisäksi lisännyt myös henkistä hyvinvointia, tästä on hyvä jatkaa.

Mukavaa viikkoa sinulle














tiistai 11. marraskuuta 2014

Harrastuksena sisustus


Kotoilua on jo sairaslomalla jatkunut sen verran pitkään, että tekisi mieli melkein uusia koko kodin sisustus : )
Olen ollut tuttavien kutsumana kaksilla sisustuskutsuilla , tosi kivaa vaihtelua minun tämänhetkiseen arkeeni. Zelect by houselta tilasin kuvan tyynynpäällisen ja pari muutakin juttua, toisilta kutsuilta tarttui tähtikoriste, tuikkulyhty ja keittiöpyyhe. 

  Aloitin itse myös uuden harrastuksen Living and Room jälleenmyyjänä, pidän muutamat kutsut kotonani ennen joulua nyt alkuun, kunhan kuntoudun jalkaleikkauksesta paremmin niin katsotaan vaikka pitäisin niitä sitten enemmänkin. Odotan saavani ensi viikolla esittelytuotteet, joita sitten voinkin täällä blogissakin esitellä. 
Kaipasin arkeen jotain sisustukseen liittyvää, opiskelin visualistiksi vuosia sitten mutta töitä ei ole näiden vuosien aikana paljoakaan tarjolla tai sitten elämäntilanne on ollut sellainen ettei voinut niitä hakea. 
  Olimme mieheni kanssa pari vuotta sitten lähellä perustaa sisustusliikkeen kaupunkiimme, meillä oli liiketilakin hyvältä paikalta varattuna, muttei rohkeus sitten kuitenkaan riittänyt ja hyvä niin, koska maailman taloustilanne on mennyt huonommaksi koko ajan.
 Nyt jälleenmyyjänä kotiesittelyissä ei tarvitse miettiä tilavuokria ja koska minulla ei tällä hetkellä ole mieluisaa harrastusta niin tämä Living and Room jälleenmyyjänä toimiminen on tervetullutta vaihtelua ihan erilaiselle päivätyölleni hoitoalalla. 

Mukavaa viikkoa, iloa ja valoa









maanantai 3. marraskuuta 2014

Ajan parantava voima

Pyhäinpäivän postauksessa toin esille elämäni vaikeimman asian, vastasyntyneen lapseni kuoleman. Tapahtuneesta on kulunut jo 18-vuotta, haluamme ajatella että poika on nyt taivaassa kirkkaimpana tähtenä.

    Lapsen vakava sairaus herättää monia ajatuksia, pelkoja ja vihaakin, toivoa on aina mutta joskus tilanne on vain toivoton, kuten poikani kohdalla.
   Alkuun asian käsittely ja hyväksyminen oli tietysti vaikeaa sylin jäädessä tyhjäksi, mutta vaikka silloin vuosia sitten tuntui ettei asian yli tule koskaan pääsemään, niin aika tekee onneksi tehtävänsä. 
    Syntyi uusia lapsia, vaikkakaan he eivät tietenkään korvaa menetettyä, koska mielestäni jokainen lapsi on oma yksilönsä eikä ketään voi mitenkään korvata. Olen kiitollinen lapsistani joista jokainen on oma persoonansa ja he ovat tietysti äärettömän rakkaita. Näitä lapsiahan ei olisi jos asiat olisivat menneet toisin, sillä aloin odottamaan poikani kuoleman jälkeen hyvin nopeasti uutta vauvaa, tämä poika täyttää pian jo 17 vuotta.

   Minä uskon, että asiat tapahtuvat niin kuin tarkoitettu on ja hyvin usein niiden merkityksen ymmärtää vasta jälkeen päin. En voi tietää mikä tarkoitus lapseni kuolemalla oli ja oliko sillä edes tarkoitusta, mutta olen hyväksynyt sen kauan aikaa sitten ja jatkanut elämääni kantaen tätä surua ja lapseni muistoa sydämessäni, kuitenkaan menettämättä uskoa ja toivoa huomisesta.
  Olen lisännyt tietoisesti positiivisuutta elämässäni, positiivisia ajatuksia ja asioiden tarkastelua monelta kannalta sillä hyvin helposti sitä voisi hautautua omiin murheisiinsa. 
 Positiivinen ajattelu ja usko siihen, että saan kaiken mitä tarvitsen, on tuonut paljon hyviä asioita elämääni, olen oikeastaan saanut kaiken mitä olen ikinä osanut toivoa!
 Olen oppinut arvostamaan pieniä asioita arjessa, taistellessani läpi suurienkin  vaikeuksien. Terveys ja perhe tulevat ennen kaikkea sillä ne ovat kaikkeni.

Täällä ollaan leivottu jo ensimmäiset piparit ja tähtitortut! 

 Tänään siivoilin kaappeja ja tein pakastimeen inventaarion sillä seurauksella, että meillä on omenaiset tähtitortut kohta jo melkein syötykin, iso kulhollinen ruusunmarja-kiisseliä ja iltapalaksi tein vielä fetakasvis-piirakankin. Nyt kun olen ollut monta viikkoa sairaslomalla, niin on tullut leivottua ja laitettua ruokaa enemmän kun varmaan koko viime vuonna. Ei voi muuta kun todeta, että töissä käyminen pitkän matkan takana ja vielä parin vuoden aikainen iltaopiskelu on ottanut veronsa kun ei paljon mitään enää jaksanut.
 Nyt kyllä nautin!

Iloa ja valoa syksyyn, vaikka sataa ja on harmaata niin minä tykkään, polttelen kynttilöitä ja nautin kotoilusta.






lauantai 1. marraskuuta 2014

Syntyi enkeliksi



  Olit pitkään odotettu vauva, sinun kasvaessa lopulta  mahassani, en varmaan paljon onnellisempi olisi voinut olla. Isovelikin 4-vuotias sinua kovasti kaveriksi odotti. 
  Alkuraskaudessa ilmeni ongelmia ja jouduimme tarkemiin tutkimuksiin kun sikiöltä löytyi turvotusta niskapoimussa. Tutkimuksesta saimme tietää että vauvalla on terveen pojan kromosomit ja huoli poistui taas hetkeksi. Seuraavassa ultrassa löytyi sitten sydämen kehityshäiriö, sydän ei ollut nelilokeroinen ja vauvan syntymän jälkeen tulisi edessä olemaan monta vaativaa leikkausta.

Elokuun helteissä jännitettiin ja sinä synnyit, pieni suloinen poika.
 Heti napanuoran katkettua, vauvan tila heikkeni nopeasti ja Naistenklinikan alta tunneleita pitkin vauva kiidätettiin lastentehoyksikköön hoitoon ja tutkimuksiin. Sieltä sain lopulta tiedon, että sydänvian lisäksi myös keuhkoissa oli ongelmaa eikä hoitoa voitu aloittaa. 
  Isäsi ja minä kävimme samana yönä, kun olit 11-tunnin ikäinen, jättämässä sinulle hyvästit, en ollut ehtinyt sinua edes sylissäni pitää ja siinä pelottavien piuhojen ja mittareiden keskellä sinä olit hengityskoneessa, pieni vastasyntynyt rakas poikani. 
 Sait hätäkasteessa nimesi ja lähdettyämme hoitohenkilökunta lopetti tehohoidon, sinä nukuit pois ja lähdit takaisin taivaan kotiin.
  Elokuussa sinä olisit täyttänyt 18-vuotta. Äidin sydämessä kuitenkin elät aina. 

Suru ja kaipaus on läsnä ajottain vieläkin, ei enää päivittäin eikä niin pakahduttavan musertavana, kuin silloin alussa kun sinä lähdit. Joulu ja vainajien muistopäivä ovat tunteikkaita yhä.

Tänään sytytetään kynttilöitä rakkaiden poismenneneiden muistoksi, valoa ja lohtua tuomaan.