Huudettiin päiväkodin puu-hipassa.
Edellisten postausten uudet tuulet yltyivät oikein puhuriksi sanoisko vaikka ihan myrskyksi asti, sillä kaksi päivää sitten meidä kodissa oli iso tulipalo. Se että kirjoitan asiasta nyt teille, perjantaina 13 pvä kolmen aikaan yöllä, johtuu siitä, että ensimmäinen yö palosta en nukkunut silmällistäkään, toissayönä sikeästi univelkoja pois ja muutaman kerran jälkeen lapsia rauhottelemaan herättyäni en saanut enää unta, joten sama kait se on jos kirjaan viimee päivien tunnelmia ja ajatuksia ensisijaisesti ihan itseäni varten ylös.
Meillä oli TAAS matkassa suojelusenkeli, ylirasittunut sekin repana jo, kyllä meidän perheessä riittääkin suojelemista. Taidan olla oikea epäonnen mangneetti, sen verran sattuu koko ajan.
Palo sai ilmeisesti alkunsa kylmästä tuhkasta, jonka mies oli vienyt terassille, joka oli muutaman päivän vanhaa,mutta joku kekäleistä on ilmeisesti ulkoilmassa lähtenyt kytemään. Lapsiperheessähän asiat jäävät usein kesken, kun pitää lähteä vaihtamaan vaippaa, antamaan juomista tms. ja niin jäi pussi siihen terassille, eikä tullut toimitettua pihalle asti, kuten yleensä.
Palo levisi salaman nopeasti, ennen kun palaneen haju paikallistettiin oli koko ihana remontoitu terassimme tulessa. Oli minuuteista kiinni, etteivät ikkunat räjähtäneet rikki ennen talosta ulos pääsyämme. Olin lasten kanssa shokissa ulko-ovella, kissat kadoksissa, muttei auttanut kun jättää ne palomiesten etsittäväksi.
Naapuritalosta seurasin shokissa kuuden paloauton työskentelyä talomme kimpussa ja neljä tuntia myöhemmin jouduin näkemään, kuinka kotimme kolme vuotta kestänyt remontti paloi muutamassa tunnissa. Vahingot olivat onneksi oletettua pienemmät, terassi tykötarpeineen paloi kokonaan, terassin alla olevat varastoidut tavarat paloivat kaikki. Savuhaittoja, nokea sisällä koko talossa ja sitten olohuoneemme. Ikkunat rikki kauttaaltaan paloseinässä, toinen sohvista, kolmijalka lamppu, koriste esineet, matto, televisio, kotiteatterilaitteet tuhoutuivat palossa, myös lautaseinä ja lattia täytyy uusia. Puhumattakaan pesutöistä, astiat, tekstiilit kalusteet ja kaikki. Voi pojat, että tulee erilainen joulu meille tänäkin vuonna, neljäs joulu talossa ja todennäköisesti kuitenkaan ei.
Luulin, että pahin olisi siinä ja täysturvaa vakuutuksemme laittaisi pyörät pyörimään ja asiat alkaisivat selkiytymään, arki palaamaan elämäämme niiltä osin kun on mahdollista.
Palosta lähdimme yöksi vanhemmilleni järkyttyneiden lastemme kanssa.
Ensimmäisenä päivänä emme kukaan osanneet oikein shokissa toimia ja puhuminen ja asian läpikäyminen valvotun yön jälkeen oli terapiaa sekin. Mies taasen käsittelee asian omalla tavallaan, vähättelee tapahtunutta kertoessaan siitä muille ja lähti valvotun yön jälkeen töihin. Palomiehet kertoivat meille, että oli minuuteista kiinni se, että palo olisi tuhonnut meidän koko kodin. Ja entä sitten jos palo olisi syttynyt yöllä, siinä tapauksessa me emme olisi tässä, meistä todella olisi päästy eroon ikuiseti.
Tässä kohtaa haluan muistuttaa teitä hyvät ihmiset; olkaa tulien ja kynttilöiden yms. kanssa erittäin huolellisia ja mielummin vaikka ylivarovaisia. Tuli leviää sekunneissa täysin hallitsemattomaksi, en olisi ikinä voinut uskoa miten nopeasti se tapahtuu. Ja ennen kun eläväiset on talosta ulos saatu. Yöllä vielä hitaammin kun hereillä.
No entäs sitten jälkihoito sitten. Sille en voi muuta kun hysteerisenä nauraa, kun itkemään en halua alkaa, sille ei loppua sitten varmaan näkyisi, kun on alulle päässyt.
Vakuutusyhtiön kanssa neuvotellaan ja palaveerataan nyt tikusta ja asiasta. Kaksi päivää tulipalosta kulunut ja olen viettänyt yli kuusi tuntia puhelimessa etsien sijaisasuntoa Lohjalta. Olen puhunut eri tahojen kanssa, lukuisin eri ihmisten kanssa, kerran ja uudelleen, soittanut sinne ja tänne, täyttänyt vuokra-asunto hakemuksia (???!) todennut, että jos meillä jommalla kummalla ei olisi vakituista työtä tai luottotiedoissamme olisi merkintä jäisi vaihtoehdot todella vähiin. Mutta ei niitä vaihtoehtoja ole nytkään. Kaupunki tarjoaa meille asuinalueeltamme kaksiota. Tietenkin sillä perusteella, että vakuusmaksu on maksettu että saa avaimet ja että toimitamme mm. viime vuoden verotustiedot asuntotoimeen. Hei haloo jos kahdeksan henkinen perhe on väliaikaisesti asunnoton, niin mitä ihmettä kaupunki tekee meidän viime vuoden verotettavilla tuloilla??
Ei varmasti ole pelkoa, että kaksioon jäisimme yhtään pidemmäksi aikaa, kun on pakko.
Ihmistä, jonka pitäisi keskittyä omansa ja varsinkin lastensa trauman purkamiseen ja käsittelyyn, pompotellaan paikasta toiseen, se huomio ja aika, jonka lasten olisi pitänyt vanhemmiltaan saada, on mennyt asioiden hoitamiseen tai sen yrittämiseen. Itsellä asian purku on puolitiessä, koska kaikki voima ja energia kuluu nyt ihan muuhun, kun pitäisi.
Punaiselle ristille (kotimaan kriisiapu) annan ruusuja, heillä odotetaan tietoa asunnostamme, jotta pääsevät vapaaehtoisten työntekijöiden kanssa kalustamaan sitä, että saataisiin se elämiseen kuuluva välttämättömyys, kuten patjat ja ruokailuvälineet. Seurakunta tilaa perheellemme Kansan raamattuseuran joulupaketin ja se oli ehkä konkreettisin asia, joka oli hoitunut tulipalon toisena päivänä kuuden tunnin soittelun jälkeen.
Eli kaksi päivää palosta ja oleilemme vielä vanhemmillani, kouluun eivät lapset ole päässeet yli 50 km matkasta johtuen, asunnosta ei tietoa.
Vakuutusyhtiö saa puolestaan kyllä risuja. Taidan sitoa heille jouluksi oikean ison kimpun. Se ihmetyttää, ettei vakuutusyhtiö ota kantaa asuntoasioihin, saamme itse sellaisen etsiä, hotellisakaan eikä majataloissa ole kaupungissamme tilaa. Heiltä ei ole tullut mitään konkreettista neuvoa, mistä voisi kysyä tai ylipäätään mistä voimme apua hakea. Shokissa oleva ihminen ei ole kaikkein parhaimmillaan hoitaessaan asioita, me emme ole aikaisemmin tässä tilanteessa olleet, vakuutusyhtiöllä varmasti on aiemminkin vastaavia asioita hoideltu. Eikä siinä vielä kaikki.
Vakuutusyhtiö palaveeraa huomenna talomme suuresta korjauskustannuksesta, siitä pikkupräntistäalakulmassa, että joudummeko vielä jopa itsekin maksumieheksi, koska tuhkat oli jätetty säädösten mukaan liian lähelle taloa (oletetaan että syttymis-syy oli tuhka) Arvatkaa kaksi kertaa olemmeko kelanneet rewillä hetkeen ennen paloa ja mitä tekisimme nyt toisin, jos olisimme arvanneet mitä seuraavat minuutit toivat tullessaan. Ja jos herrat päättävät, me maksamme -ja paljon.
Joulu lähestyy minkäs teet. Tuntuu että viimevuosien joulut ovat valuneet käsistä edellistä joulua 2008 lukuunottamatta. On ollut muuttoa ja remonttia, on ollut vauvan syntymää ja nyt neljäntenä jouluna tämä.
Meidän suojelusenkeli ansaitsee kyllä ruusut ja kunniamitalin. Me olemme kaikki elossa eläimiä myöten, asioilla on tapana järjestyä ja niillä lienee tarkoituksensa edelleen.
Katkeruus yrittää kuitenkin nostaa päätään, mitä kamalinta voit kuvitella perheellesi tai itsellesi tapahtuvan- se on minulle melko varmasti tapahtunut, niin paljon on elämässäni ollut epäonnea.
Mutta edelleen meillä on kaikkein tärkein, meillä on toisemme.
