Kyllä ilmat nyt meitä hellii!
Aurinkoisia päiviä on vietetty veneillen merellä, maalaillen terassia, (kohta valmis..)omia synttärikahveita juoden (hui, taas vuosi lisää :-( sekä siskon+miehensä kanssa iltaa istuen (Kiitokset ihanasta mehukannusta, tuli tarpeeseen;-) Ai niin ja varattiin matka sisarusmatkalle (+puolisot) Lontooseen marraskuulle, on taas jotain mitä odottaa!
Tunnelmia kesäterassilta:
Neljättä viikkoa pikkusten kanssa, isommat sisarukset palailevat loppuviikosta, alkaa olla jo ikävä!
maanantai 28. heinäkuuta 2008
keskiviikko 23. heinäkuuta 2008
Siitä se ajatus sitten lähti..
Tänään taas seikkailimme tien päällä hakien uusia ovia eteiseen, josta käynti vessaan ja kellariin. Paikalleen laitetaan ovet sitten joskus, nimittäin oviaukot ovat vuodelta valo ja silloin ei tunnettu nykyisiä ovien standardi mittoja, valitettavasti :-/ mutta mieluisat ovet löytyivät ja se on pääasia. Samalla keikalla saatiin lattialistat, joka tarkoittaa valmiita lattioita syksyn kuluessa.. Ehkä jo rapujuhliin mennessä, kuka tietää?
Hain sitten vielä nopsaan, mies ja lapset x 2kpl tulikuumassa autossa odottamassa, tuolin työhuoneeseen. Ja sitten oikein kaikkia järjenvastaisia ajatuksia kuuntelematta, ihan vain kokeilumielessä istutin tuolia ruokahuoneeseen, jonne niitä olen kyllä haaveissani ajatellut sen kuusi kappaletta.. Ja voitte arvata kuinka siinä sitten kävi? Minulla on kyllä edelleen rakkaus-suhde valkoisiin yli viisi vuotta vanhoihin ristikko tuoleihini, joita hain silloiseen kotiin 6kpl sekä tosi painavan pöydän, yksin farmariautolla. Silloin näitä tuoleja ei ollut tutuillani kellään, ovat sittemmin yleistyneet vähän turhan paljon..
Luopua en näistä kuitenkaan kokonaan aio ja koska aina tarvitaan kunnon tuoleja, niin ripottelen näitä lastenhuoneisiin ja varastoon loput ja jos alkaa kaduttamaan, niin äkkiäkös ne on takasin vaihdettu ;-D Minäkö en osaisi muka päättää, pöh!
Hain sitten vielä nopsaan, mies ja lapset x 2kpl tulikuumassa autossa odottamassa, tuolin työhuoneeseen. Ja sitten oikein kaikkia järjenvastaisia ajatuksia kuuntelematta, ihan vain kokeilumielessä istutin tuolia ruokahuoneeseen, jonne niitä olen kyllä haaveissani ajatellut sen kuusi kappaletta.. Ja voitte arvata kuinka siinä sitten kävi? Minulla on kyllä edelleen rakkaus-suhde valkoisiin yli viisi vuotta vanhoihin ristikko tuoleihini, joita hain silloiseen kotiin 6kpl sekä tosi painavan pöydän, yksin farmariautolla. Silloin näitä tuoleja ei ollut tutuillani kellään, ovat sittemmin yleistyneet vähän turhan paljon..
Luopua en näistä kuitenkaan kokonaan aio ja koska aina tarvitaan kunnon tuoleja, niin ripottelen näitä lastenhuoneisiin ja varastoon loput ja jos alkaa kaduttamaan, niin äkkiäkös ne on takasin vaihdettu ;-D Minäkö en osaisi muka päättää, pöh!
maanantai 21. heinäkuuta 2008
Valmista
sunnuntai 20. heinäkuuta 2008
Uusi seinä
Kiitokset taas kommenteista niitä on eri kiva saada!
Olen varsin innoissani tällä hetkellä.
Meillä on meinaan olkkarissa aivan uusi seinä. Juuri sellainen, josta olen haaveillut jo pidemmän aikaa, tarkalleen ottaen puoli vuotta, kuusi päivää, viisi tuntia jne. Miehelle, kun aikoinaan esitin idean seinästä, niin innostus ei ollut molemminpuolinen heti. Okei, myönnän minulta ideoita tulee ja menee sellaista vauhtia, ettei mies aina perässä meinaa pysyä (voiko mies ylipäätään pysyä naisen perässä ;-) Aina välillä mietitään ja fiilistellään uusia remppaidiksiä (vaikka turkanen sentään, jo aloitetuissakin olisi tekemistä!!) ja kuinka ollakkaan, aika oli nyt kypsä ja mies ehdotti kyseistä seinää ja pienesti minusta tuntui, että ihan omana ideanaan, ihan sama, mutta tässä se nyt seisoo lopullista aavistuksen kuultavaa maalia ja listaa vailla, joista mallineet sohvan reunalla ;-)
Kerkeehän tuon terassin ristikot maalaamaan myöhemminkin, vai mitä. Fiiliksellä mennään ja tehdään mitä milloinkin huvittaa!
Nojatuoli ja tarjotin pöydällä tämän päivän löytöjä.
Olen varsin innoissani tällä hetkellä.
Meillä on meinaan olkkarissa aivan uusi seinä. Juuri sellainen, josta olen haaveillut jo pidemmän aikaa, tarkalleen ottaen puoli vuotta, kuusi päivää, viisi tuntia jne. Miehelle, kun aikoinaan esitin idean seinästä, niin innostus ei ollut molemminpuolinen heti. Okei, myönnän minulta ideoita tulee ja menee sellaista vauhtia, ettei mies aina perässä meinaa pysyä (voiko mies ylipäätään pysyä naisen perässä ;-) Aina välillä mietitään ja fiilistellään uusia remppaidiksiä (vaikka turkanen sentään, jo aloitetuissakin olisi tekemistä!!) ja kuinka ollakkaan, aika oli nyt kypsä ja mies ehdotti kyseistä seinää ja pienesti minusta tuntui, että ihan omana ideanaan, ihan sama, mutta tässä se nyt seisoo lopullista aavistuksen kuultavaa maalia ja listaa vailla, joista mallineet sohvan reunalla ;-)
Kerkeehän tuon terassin ristikot maalaamaan myöhemminkin, vai mitä. Fiiliksellä mennään ja tehdään mitä milloinkin huvittaa!
Nojatuoli ja tarjotin pöydällä tämän päivän löytöjä.
perjantai 18. heinäkuuta 2008
OHO!
10 000 kävijän määrä tässä blogissa on ihan kohta käsillä... Monen muun blogia pitävän tavoin ihmettelen; en olisi uskonut blogia aloittaessani, että täällä niin moni käy! Mutta uskottavahan se on kun laskurissa niin lukee ;-) Olen monia ihania blogeja löytänyt myös itse, blogeja joissa vierailen päivittäin, monista ihmisistä on tullut tärkeitä, vaikken heitä oikeassa elämässä tunnekkaan. Bloggailu on minulla kyllä ehdoton harrastus no.1.
remontit etenevät verkkaisesti, olemme ehtineet jopa hiukan levätä ja tehdä asioita joista pidämme... Koti on kyllä se lepopaikka jossa sydän ja mieli lepää kiireisen päivän jälkeen. Kävimme retkellä Inkoossa meren rannalla, ihailimme veneitä ja kauniita maisemia ja maistuva lounas, myös paikallinen sisustusliike tuli koluttua ja sieltä muutama sisustusjuttu kotiin.. Tässä pelkistetympää tyyliämme, olkaa hyvä:
Ja voin kertoa, että muutosta on luvassa lisääkin, pysykäähän kuulolla ;-)
remontit etenevät verkkaisesti, olemme ehtineet jopa hiukan levätä ja tehdä asioita joista pidämme... Koti on kyllä se lepopaikka jossa sydän ja mieli lepää kiireisen päivän jälkeen. Kävimme retkellä Inkoossa meren rannalla, ihailimme veneitä ja kauniita maisemia ja maistuva lounas, myös paikallinen sisustusliike tuli koluttua ja sieltä muutama sisustusjuttu kotiin.. Tässä pelkistetympää tyyliämme, olkaa hyvä:
Ja voin kertoa, että muutosta on luvassa lisääkin, pysykäähän kuulolla ;-)
perjantai 11. heinäkuuta 2008
Kesä maistuu sittenkin mansikalta
Ensiksikin kiitokset kommenteista ja saamastamme myötätunnosta, koskien työtaakkamme alle hukkumisesta! Olemme kuitenkin päässeet rämpimään pahimman yli ja remontti jatkuu entistä tehokkaammin ;-)
Kiitokset myös saamistani tunnustuksista! Brillante weblog, tunnustuksia tullut ainaskin neljä, kiitos kiitos! Palaan tähän myöhemmin, mutta kiva tietää, että joku on jutuistani kiinnostunut ;-)
Emme menneet edellisessä postauksessani mietintämyssyssä muhineen talon esittelyyn. Emme vaikka asumisen näennäinen helppous kovasti kutkutti. Ja onneksi emme menneet, sillä muutama työntäyteinen päivä talovanhuksessamme on saanut mielen häpeämään omia ajatuksiaan.. Anteeksi TALO älä rupea vuotamaan putkiasi tai muutakaan ikävää, vaikka hetken mielissämme olimme vaihtamassa sinua uudempaan ja ehompaan. Anteeksi että olimme hetken väsymyksessä valmiit pahimpaan talopetturuuteen ikinä.
Tämä nykyinen on lähes unelmiemme talo. Juu ja edelleenkin pahasti apuamme kaipaava, emme ole sentään niin paljoa muutamassa päivässä kerenneet ;-)
Mutta mitä on sitten tehty..
Eilen kävimme shoppailemassa ja hankin elämäni ensimmäisen peilioveni! Kyllä ihmisellä voi onnellisuus olla pienestä kiinni, mutta hyvä näin. Ovia hankitaan alkuun kaksi karmeineen, toinen vessaan ja toinen kellarin oveksi, siihen luultavasti tulee ikkunallinen ovi jos mitat sopii. Seuraavat kaksi tulee sitten yläkertaan.
Lisäksi hain Vernerin tulevaan huoneeseen pojalle uuden sängyn, milloin sitten huonetta aletaankaan rakentamaan, on sänky valmiina.
Pihalla on maalailtu jo monta iltaa ja voin kertoa ettei pihapiirin muutosta voi olla huomaamatta, tai minä en ainakaan voi muuta kun huokailla ihastuksesta. Uuden puhdin myötä on tunne vahvistunut siitä, että tässä talossa asutaan vielä pitkään, rakkaudella vanhaa uudistaen.
Tänään olemme maalanneet kuusi tuntia terassia, ilta-auringossa iltaa istuen lokkien lentäessä yläpuolellamme tuntui ettei muuta enää puutu kun se meri, terassista tuli jollain hassulla tavalla vähän saaristolaistyylinen. Enkä minä merta oikeasti edes kaipaa.
Terassia ennen
Ja alkaa hahmottumaan miltä kohta näyttää..
Terassin kaidetta ennen maalausta
Ja maalia pintaan..
Laituri ennen
Ja ehkä kesän tuleva lempparipaikka käsittelyn jälkeen, joka tässä toimii maton kuivauspaikkana kuten laiturin kuuluukin ;-D Kalusteet saa värikäsittelyn, pehmusteet ja varjo vielä laittamatta
Sisälläkin olen siirellyt tavaroita paikoiltaan ja pelkistänyt huoneita entisestään. Ruusujen aika on tällä erää ohi. Onneksi olen vain ihaillut blogeissa ihania runsaita ja vieläkin runsaampia romanttisia koteja, toinen toistaan ihanampia pitsejä ja kukkaiskuoseja, suloisia pursuavia hyllyjä ja lipastoja. Ja vieläkin suuremmaksi onneksi Tildailuni on keskittynyt vain lastenhuoneisiin ja aika vähän sinnekkään. Tildaa en kuitenkaan hylkää, vaikkakaan tekeillä eikä suunnitelmissa ole toistaiseksi paljon mitään.
Kiitokset myös saamistani tunnustuksista! Brillante weblog, tunnustuksia tullut ainaskin neljä, kiitos kiitos! Palaan tähän myöhemmin, mutta kiva tietää, että joku on jutuistani kiinnostunut ;-)
Emme menneet edellisessä postauksessani mietintämyssyssä muhineen talon esittelyyn. Emme vaikka asumisen näennäinen helppous kovasti kutkutti. Ja onneksi emme menneet, sillä muutama työntäyteinen päivä talovanhuksessamme on saanut mielen häpeämään omia ajatuksiaan.. Anteeksi TALO älä rupea vuotamaan putkiasi tai muutakaan ikävää, vaikka hetken mielissämme olimme vaihtamassa sinua uudempaan ja ehompaan. Anteeksi että olimme hetken väsymyksessä valmiit pahimpaan talopetturuuteen ikinä.
Tämä nykyinen on lähes unelmiemme talo. Juu ja edelleenkin pahasti apuamme kaipaava, emme ole sentään niin paljoa muutamassa päivässä kerenneet ;-)
Mutta mitä on sitten tehty..
Eilen kävimme shoppailemassa ja hankin elämäni ensimmäisen peilioveni! Kyllä ihmisellä voi onnellisuus olla pienestä kiinni, mutta hyvä näin. Ovia hankitaan alkuun kaksi karmeineen, toinen vessaan ja toinen kellarin oveksi, siihen luultavasti tulee ikkunallinen ovi jos mitat sopii. Seuraavat kaksi tulee sitten yläkertaan.
Lisäksi hain Vernerin tulevaan huoneeseen pojalle uuden sängyn, milloin sitten huonetta aletaankaan rakentamaan, on sänky valmiina.
Pihalla on maalailtu jo monta iltaa ja voin kertoa ettei pihapiirin muutosta voi olla huomaamatta, tai minä en ainakaan voi muuta kun huokailla ihastuksesta. Uuden puhdin myötä on tunne vahvistunut siitä, että tässä talossa asutaan vielä pitkään, rakkaudella vanhaa uudistaen.
Tänään olemme maalanneet kuusi tuntia terassia, ilta-auringossa iltaa istuen lokkien lentäessä yläpuolellamme tuntui ettei muuta enää puutu kun se meri, terassista tuli jollain hassulla tavalla vähän saaristolaistyylinen. Enkä minä merta oikeasti edes kaipaa.
Terassia ennen
Ja alkaa hahmottumaan miltä kohta näyttää..
Terassin kaidetta ennen maalausta
Ja maalia pintaan..
Laituri ennen
Ja ehkä kesän tuleva lempparipaikka käsittelyn jälkeen, joka tässä toimii maton kuivauspaikkana kuten laiturin kuuluukin ;-D Kalusteet saa värikäsittelyn, pehmusteet ja varjo vielä laittamatta
Sisälläkin olen siirellyt tavaroita paikoiltaan ja pelkistänyt huoneita entisestään. Ruusujen aika on tällä erää ohi. Onneksi olen vain ihaillut blogeissa ihania runsaita ja vieläkin runsaampia romanttisia koteja, toinen toistaan ihanampia pitsejä ja kukkaiskuoseja, suloisia pursuavia hyllyjä ja lipastoja. Ja vieläkin suuremmaksi onneksi Tildailuni on keskittynyt vain lastenhuoneisiin ja aika vähän sinnekkään. Tildaa en kuitenkaan hylkää, vaikkakaan tekeillä eikä suunnitelmissa ole toistaiseksi paljon mitään.
maanantai 7. heinäkuuta 2008
Lomalla
Terveiset kesäisestä Kuopiosta! Nautimme suuresti lasten kanssa yhdessäolosta, kylpylästä, ulkoilusta ja me aikuiset muutaman tunnin välein kokoontumisesta valtavien herkkupatojen ääreen.. Väsynyttä sakkia aktiivilomalta palasi, eikä vähiten väsyneitä ollut tällä kertaa me aikuiset.
Pienestä kärpäsestä kasvoi härkänen ja pari päivää elimme hiljaisuudessa, jonka jälkeen räjähti ja sitten ilma olikin taas puhdasta ;-)
Eli kaikki hyvin taas.
Yritän kovasti olla suunnittelematta remontteja tai varsinkaan aloittaa niitä tekemään. Nythän on loma ja lomalla pitää levätä. Mies on kyllä laittanut eteisen ja vessan lattialistat ja tänään aloitettiin alapihan terassin maalaus. Yläkerran rappuja on koemaalattu pieneltä alalta. Lepää tässä sitten. Mutta milloinkas muulloin sitä olisi aikaa tai ainakaan energiaa enemmän kun lomalla.
Kuten olen aiemmin maininnut, niin vaikka tykkäämme tästä talovanhuksestamme, olimme täysin tietämättömiä siitä mihin ryhdyimme. Emme osanneet edes ajatella kuinka paljon hommaa tässä olisi. Sisällä on tehty paljon, mutta paljon on tekemättä. On äärimmäisen rankkaa asua keskeneräisessä, työkaluja ja projektia mihin ikinä katsookin, ei pysty unohtamaan remonttia edes päiväksi. Välillä tekisi mieli heittää pyyhe kehään ja antaa olla, laittaa koko talo myyntiin ja muuttaa valmiimpaan. Missä olisi uudet vetämättömät ikkunat, uudet peiliovet, uudet siistit karmit, pienempi piha hoidettavana, vähemmän tilaa siivottavana... Okei myönnän, olen ollut alakuloinen jo pitkään, kun oikein muistelen niin olen kyllä aiemminkin vauvojen syntymän jälkeen kokenut saman. Tällä hetkellä vaan haluaisi arjen soljuvan mahdollisimman helposti.
Ja sitten lomalla rivitalossa majoittuessa muistui mieleen rivitaloasumisen helppous. Pieni nurmikko ajettavana, muutama kukka purkissa.
Tänään kävimme katsomassa yhtä asuntoa ulkoa, ja niinhän siinä sitten kävi että ihastuimme. Talo on uusi, ikkunasta kurkimme ja näimme valkoiset peiliovet, valkoisen panelikaton, ihanat ruutuikkunaiset ulko- ja väliovet ja terassit ja yläkerran parveke ja ja ja... Koulumatka lyhenisi puolella, kun nyt harmittelen tulevan kolmasluokkalaisen pitkää koulumatkaa. Kaikki palvelut eli monta kauppaa, apteekki,terveyskeskus, kirjasto ym ihan vieressä mutta myös metsä ja järvi. Voiko muuta enää toivoa? Juu voi, meinaan neliöitä olisi melkein puolet vähemmän, piha olisi pieni, muttei kuitenkaan liian pieni. Mutta se kynnys taitaa olla kuitenkin siinä, että vaikka huoneita on monta, niin miehelle ei olisi irrottaa työhuonetta, eikä olisi varastointitilaa työkaluille yms. eli se siitä sitten, miehellä täytyy olla tilansa, niin isoja työjuttuja meillä säilytetään miehen työn puolesta.
Ja kotiin tullessa silmäilin nykyistä isoa pihaamme, söimme Jeminan kanssa muutaman kypsän mansikan mansikkamaalta, punaherukatkin kypsyvät pian ja tuleva omenasato näyttää runsaalta, viime kesänä lapset kantoivat takapihalta omenat piirakoihin. Ja ikävä tulisi ihanasti keväällä kukkivaa kirsikkapuutakin. Ja varmaan tätä tilaakin sekä pihalla että sisällä. Aika ristiriitaiset on tunnelmat, kumpa tietäisi mikä ratkaisu on milloinkin se oikea.
Pienestä kärpäsestä kasvoi härkänen ja pari päivää elimme hiljaisuudessa, jonka jälkeen räjähti ja sitten ilma olikin taas puhdasta ;-)
Eli kaikki hyvin taas.
Yritän kovasti olla suunnittelematta remontteja tai varsinkaan aloittaa niitä tekemään. Nythän on loma ja lomalla pitää levätä. Mies on kyllä laittanut eteisen ja vessan lattialistat ja tänään aloitettiin alapihan terassin maalaus. Yläkerran rappuja on koemaalattu pieneltä alalta. Lepää tässä sitten. Mutta milloinkas muulloin sitä olisi aikaa tai ainakaan energiaa enemmän kun lomalla.
Kuten olen aiemmin maininnut, niin vaikka tykkäämme tästä talovanhuksestamme, olimme täysin tietämättömiä siitä mihin ryhdyimme. Emme osanneet edes ajatella kuinka paljon hommaa tässä olisi. Sisällä on tehty paljon, mutta paljon on tekemättä. On äärimmäisen rankkaa asua keskeneräisessä, työkaluja ja projektia mihin ikinä katsookin, ei pysty unohtamaan remonttia edes päiväksi. Välillä tekisi mieli heittää pyyhe kehään ja antaa olla, laittaa koko talo myyntiin ja muuttaa valmiimpaan. Missä olisi uudet vetämättömät ikkunat, uudet peiliovet, uudet siistit karmit, pienempi piha hoidettavana, vähemmän tilaa siivottavana... Okei myönnän, olen ollut alakuloinen jo pitkään, kun oikein muistelen niin olen kyllä aiemminkin vauvojen syntymän jälkeen kokenut saman. Tällä hetkellä vaan haluaisi arjen soljuvan mahdollisimman helposti.
Ja sitten lomalla rivitalossa majoittuessa muistui mieleen rivitaloasumisen helppous. Pieni nurmikko ajettavana, muutama kukka purkissa.
Tänään kävimme katsomassa yhtä asuntoa ulkoa, ja niinhän siinä sitten kävi että ihastuimme. Talo on uusi, ikkunasta kurkimme ja näimme valkoiset peiliovet, valkoisen panelikaton, ihanat ruutuikkunaiset ulko- ja väliovet ja terassit ja yläkerran parveke ja ja ja... Koulumatka lyhenisi puolella, kun nyt harmittelen tulevan kolmasluokkalaisen pitkää koulumatkaa. Kaikki palvelut eli monta kauppaa, apteekki,terveyskeskus, kirjasto ym ihan vieressä mutta myös metsä ja järvi. Voiko muuta enää toivoa? Juu voi, meinaan neliöitä olisi melkein puolet vähemmän, piha olisi pieni, muttei kuitenkaan liian pieni. Mutta se kynnys taitaa olla kuitenkin siinä, että vaikka huoneita on monta, niin miehelle ei olisi irrottaa työhuonetta, eikä olisi varastointitilaa työkaluille yms. eli se siitä sitten, miehellä täytyy olla tilansa, niin isoja työjuttuja meillä säilytetään miehen työn puolesta.
Ja kotiin tullessa silmäilin nykyistä isoa pihaamme, söimme Jeminan kanssa muutaman kypsän mansikan mansikkamaalta, punaherukatkin kypsyvät pian ja tuleva omenasato näyttää runsaalta, viime kesänä lapset kantoivat takapihalta omenat piirakoihin. Ja ikävä tulisi ihanasti keväällä kukkivaa kirsikkapuutakin. Ja varmaan tätä tilaakin sekä pihalla että sisällä. Aika ristiriitaiset on tunnelmat, kumpa tietäisi mikä ratkaisu on milloinkin se oikea.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)