Vuosia olen tehnyt lasten kanssa töitä ja viimeisen vuoden aikana on käynyt mielessä, että voisihan sitä kokeilla muutakin, kun kuitenkin omat lapsetkin on jo kouluikäisiä ja tämä kuusi viikkoa tuli nyt kivaan saumaan, että voi kokeilla muuta.
Työ huonokuntoisten vanhusten kanssa on raskasta fyysisesti ja varmasti pitkän päälle myös henkisesti. Hoitotyö sairaalaoloissa on minulle haastavaa ja täysin uutta, mutta koen että voin olla siellä avuksi.
Tämä viikko on ollut ikimuistoinen ja herättänyt minussa paljon ajatuksia ja tunteita ikääntymisestä, ihmisen arvoisesta kohtaamisesta, luottamuksellisen hoitosuhteen luomisesta, sydämellisen hymyn tärkeydestä, lämmön antamisesta kädestä pitäen, kiireettömyydestä ja vuorovaikutuksellisesta tilanteesta vaikka toinen kertoisi saman asian kymmenettä kertaa tai kysyisi asioita mitkä eivät liittyisi asiaan mitenkään. Mottoni hoitajana on vanhuksilla sama kun lasten puolellakin; hoidan niin kun haluaisin itseäni tai lapsiani hoidettavan.
Tärkeää ja rankkaa työtä, jolloin ronski huumori ja mukavat työkaverit on vain plussaa. Täältä rispektiä kaikille vanhusten hoitotyötä tekeville ❤️