Kissanpäiviä

Mamman maitobaarissa käy kuhina, mutta

          Isoksi kissaksi kasvamiseen tarvii syödä lihaa

                           YÄK!En syö!!!

                   Pienet söpöset sottatassut..

                                      Kolme neljästä söpöläisestä..


Ihanaa viikonloppua, iloa ja valoa!

Meidän TALO

En voi oikein pukea sanoiksi tätä tunnetta.

Yritän kuitenkin.

 Olen mielettömän iloinen, olen suunnattoman onnellinen ja olen äärettömän ihastunut. 

Yöllä talopakettimme saapui tontille ja tänään aikaisin aamulla alkoi meidän talon kasaaminen. 

 Kuvat on otettu n. klo 15.30  ja kun kävimme miehen kanssa raksalla klo. 18 aikoihin työmiehet pystyttivät jo kattopaloja, alkoi jo hämärtää joten kuvia myöhemmin. Mutta nopeeta on!

 Kolmen päivän kuluttua suurinosa laudoituksista on kuulemma valmiina.

Jännittävän ihanaa mutta elämä on!

Ensi viikolla

tulee meille vihdoinkin seinät!

Perustukset ovat olleet valmiina jo monta viikkoa, mutta talopakettia alku keväästä tilatessa saimme tämän ensimmäisen vapaan  rakennuspaikan, joka oli vasta nyt lokakuussa.

Seinien myötä koko rakennusprojekti konkretisoituu, haaveet talosta vihdoin toteutuu. Näemme miltä suunnittelemamme talo alkaa näyttämään, ihanaa!

Ulkona on kaunis kuulas syksyinen ilma, lähdemmekin pitkälle kävelylenkille rantaan lasten kanssa. 
Ihanaa sunnuntaina myös sinulle!

Adoptiomatka

   Muutamia vuosia sitten löysin sattumalta Adoptiomatka nimisen blogin, bloggaaja kertoi oman matkansa pienen tytön äidiksi. Seurasin blogimerkintöjä muutaman vuoden, odottaen uutista perheenlisäyksestä. Matka oli pitkä, tuntui että kohtuuttoman pitkä. Kuinka Kiinasta adoptoiminen voi kestää niin kauan, kun lapsia on paljon ilman vanhempia ja pelkästään Suomessa on paljon  vanhempia ilman lapsia. Päiväkirja-muotoon koskettavasti kirjoitettu blogi imaisi minutkin mennessään, pystyin samaistumaan siihen haikeuteen ja tuskaan jonka lapsettomuus tuo mukanaan, paljon asioita joita ei ole tullut miettineeksi. 

  Lopulta odotettu uutinen oli olemassa; pieni tyttö Kiinassa odotti adoptiomatkalaisia. Tieto vaikutti minuunkin syvästi, yksi onnellinen perhe oli syntynyt. 

  Kesällä Anna Pihlajaniemi julkaisi blogimerkinnöistään kirjan Adoptiomatka, kirjan takakannesta lainattu teksti:

"Joskus mietin jollakin hyvin epätodellisella tasolla, että alkaisin hyväksyä elämän näin. Ajaisin aamulla  töihin, näyttäisin kulkulupaa vastaanottovirkailijalle, söisin lounasta, palaisin hiljaiseen kotiin, itkisin nähdessäni vieraita lapsia bussissa tai naapurin tytön hiippailemassa taskulamppu kädessään lumisateessa. -En halua. Haluan olla äiti lapselle."

 Miltä tuntuu kun kotona ei kukaan kikata?

Uskaltaako lapselle ostaa keltaisen leluankan,

vaikkei lapsi kenties ole vielä edes syntynyt?

Millaista on tulla äidiksi kello 11,46, bussimatkalla töihin?

 Ahmin kirjan juuri loppuun ja suosittelen sitä ihan kaikille antamaan näkökulmia tähän monisäikeisen elämäämme, riippumatta siitä miten olemme perheeksi päätyneet. 

Ihanaa viikonloppua jokaiselle!

Odottelua

Viikko taas takana, ja muutama viikko jäljellä talopaketin tuloon, ei meinaisi jaksaa odottaa enää yhtään..


 Lapset ovat sairastelleet vuorotellen ja kisunpennut eivät alkuun meinanneet nostaneet painoaan, toivottavasti lisäruoan antaminen nyt auttaisi. Ikinä en kuvitellut pystyväni pistämään antibioottia emolle, saati sitten 100 grammaisille pikku pennuille, pentujen lisämaito letkutetaan suun kautta suoraan mahalaukkuun. Mutta pakon edessä sitä pystyy mihin vain, kun ei ole vaihtoehtoa.

  Meillä tehdään keittiöpäätöksiä ja suunnitelmia, valinnoista lisää melko pian.


mukavaa viikonloppua, Iloa ja valoa!

Pienet ihmeet

Jotain niin haurasta ja pientä, mutta silti valtava sinnikkyys ja elämän jano.

Pientä vikinää, piipitystä on matka emon kainaloon. 

Maitobaari ja nokoset emon kainalossa; siitä on pienen kisun päivät tehty.

Emo halusi siirtää pesueensa meidän sänkyyn, kantoi ensin itse yhden, jolloin katsoin viisaammaksi siirtää koko pesue pentulaatikkoineen tyynyjemme väliin. Näillä mennään nyt ja meidän elo pyörii aika tiiviisti pentulaatikon ympärillä.

Kaunis syys-sää sai meidät sentään houkuteltua metsäretkelle laavulle makkaranpaistoon.
Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!