Olit pitkään odotettu vauva, sinun kasvaessa lopulta mahassani, en varmaan paljon onnellisempi olisi voinut olla. Isovelikin 4-vuotias sinua kovasti kaveriksi odotti.
Alkuraskaudessa ilmeni ongelmia ja jouduimme tarkemiin tutkimuksiin kun sikiöltä löytyi turvotusta niskapoimussa. Tutkimuksesta saimme tietää että vauvalla on terveen pojan kromosomit ja huoli poistui taas hetkeksi. Seuraavassa ultrassa löytyi sitten sydämen kehityshäiriö, sydän ei ollut nelilokeroinen ja vauvan syntymän jälkeen tulisi edessä olemaan monta vaativaa leikkausta.
Elokuun helteissä jännitettiin ja sinä synnyit, pieni suloinen poika.
Heti napanuoran katkettua, vauvan tila heikkeni nopeasti ja Naistenklinikan alta tunneleita pitkin vauva kiidätettiin lastentehoyksikköön hoitoon ja tutkimuksiin. Sieltä sain lopulta tiedon, että sydänvian lisäksi myös keuhkoissa oli ongelmaa eikä hoitoa voitu aloittaa.
Isäsi ja minä kävimme samana yönä, kun olit 11-tunnin ikäinen, jättämässä sinulle hyvästit, en ollut ehtinyt sinua edes sylissäni pitää ja siinä pelottavien piuhojen ja mittareiden keskellä sinä olit hengityskoneessa, pieni vastasyntynyt rakas poikani.
Sait hätäkasteessa nimesi ja lähdettyämme hoitohenkilökunta lopetti tehohoidon, sinä nukuit pois ja lähdit takaisin taivaan kotiin.
Elokuussa sinä olisit täyttänyt 18-vuotta. Äidin sydämessä kuitenkin elät aina.
Suru ja kaipaus on läsnä ajottain vieläkin, ei enää päivittäin eikä niin pakahduttavan musertavana, kuin silloin alussa kun sinä lähdit. Joulu ja vainajien muistopäivä ovat tunteikkaita yhä.
Tänään sytytetään kynttilöitä rakkaiden poismenneneiden muistoksi, valoa ja lohtua tuomaan.
