Tuiki tavallinen tiistai ja ei sinne päinkään, kun kotona olen. Sairaslomalla olemiseen alkaa tottua hiljalleen, arki kuitenkin jatkuu lapsilla koulun muodossa ja mikäs sen mukavampaa kun äiti on perään katsomassa ja lähettämässä kouluun.
Puuhastelu kotona ei vielä(kään) oikein suju, tai sujuisi varmaan jos voisi kävellä ilman noita kyynärsauvoja, tavaroiden kuljettaminen on hankalaa, mikään ei oikein onnistu ohi mennessä tekeminen ja varsinkaan kun ei saa kumartua, ääriliikkeitä pitää välttää ja ja.. Mutta jos totta puhutaan, että pärjäähän sitä näinkin ja saa olla kiitollinen ettei ole käsiäkin leikattu : )
Kotona on rauhallista ja tunnelmallista aamutuimaan, lapset ovat tuoneet kahvitermarin, mukin ja maidon nojatuolin viereen jossa istun puolille päiville pehmustetun koroketyynyn päällä katsellen töllöstä hömppäohjelmia, en ole koskaan katsonut näin paljoa kokkailuohjelmia kun nyt ja sen kyllä huomaa; koko ajan on nälkä ja tekee mieli herkkuja. Lähetin miehenkin ruokakauppaan hakemaan vähän tykötarpeita leivonta innostusta varten, itse en kauppoihin voi vielä hetkeen mennä koska en voi istua autossa.
Vaikka en kotona joudu päivisin pitkiä aikoja yksin olemaankaan, niin on kyllä ihanaa että seurana täällä on nuo minun ihanat kissat, niiden ja varsinkin tuon nuorimman touhuille saa nauraa pitkin päivää ja oikeesti niistä on paljon seuraakin. Ja kynttilät, niillä saa ihanaa tunnelmaa pilviseenkin päivään.
Iloa ja valoa sinulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti