Olin viikko sitten siellä molempien lonkkien tekonivelleikkauksessa ja kotiuduin leikkauksesta kolmen päivän päästä. Kotona lapset odottivat malttamattomina.
Toipuminen taitaa olla hidasta tai ainakin minusta tuntuu siltä, jännä tunne ettei lonkat ole enää ollenkaan kipeät, mutta lihakset ovat aivan tulessa ja tietysti kipeät ovat myös n. 30 cm pituiset haavat molemmissa lonkissa.
Kotona oleilu alkaa jo vähän tympiä, töllöstä tulee pelkkiä kokkailuohjelmia ja odotan sitä päivää, että voin kumartua, kyykkiä tai edes kävellä ilman sauvoja. Mutta en valita.
Olen äärimmäisen kiitollinen mahdollisuudesta saada uudet lonkat, sairastin nuorena leukemian ja omat jalkani ovat oireilleet jo 15-vuotiaasta asti. Kymmeniä vuosia selviydyin jalkoineni hyvin, viimeiset kuukaudet ovat olleet niin kivuliaat kävelemisen osalta, että kunhan kuntoudun näistä leikkaausvaivoista niin elämänlaatu paranee kohisten!
Olen istuskellut näinä päivinä varmasti enemmän kuin koko vuonna, juonut kahvia ja ihmetellyt totaalista pysähtymistä. Perhe on ollut tukena ja toimittanut pieniä tehtäviä joita en itse ole nyt pystynyt tehdä.
Hankalinta on täällä kotona sauvotellessa se, ettei pysty esim.kohentamaan sohvatyynyjä, nostamaan lattialta pikkutavaroita tai vaikkapa pyyhkimään työtasoja ohi kulkiessaan. On ollut pakko opetella jalo silmien sulkemisen taito tai sitten on vaan opeteltava touhuilemaan kyynärsauvojen kanssa.
Näitä kahvihetkiä ja rauhallista oleilua on nyt tiedossa tämän syksyn. Iloa ja valoa !
Ymmärrän, että pakkolepo ei pidemmän päälle ole kivaa, mutta yritä nauttia levosta ja siitä, että toiset tekee. Hienoa, että leikkaus on nyt kuitenkin ohi ja toipuminen alkanut. Pikaista paranemista sinulle!
VastaaPoistaKiitos<3
VastaaPoistaKävin köpsyttelemässä ulkona ja se kyllä vähän latisti tunnelmaa kun tajusi miten alkeista tässä alotetaan.. No sisulla mennään!
Pikaista toipumista sinulle ja hyvää syksyä!
VastaaPoista