Se on syksy

Vierähtipä aikaa sitten viime kerrasta, mutta hei elämä välillä on!

Meidän perhe kasvoi kesällä kun saimme kotiin uuden perheenjäsenen, bostoninterrierin josta olen haaveillut jo pitkään.

Lola on juuri niin ihana kun kuvittelinkin, lasten kasvun myötä alkaa syli jäädä tyhjäksi, nuorimmaiset lapsetkin ovat kavereillaan ja menoissaan päivittäin. Tarvitsin oman vauvan.

Tässä hän on:

Mukavaa viikkoa!

Terveisiä Tukholmasta

Mukava miniloma vietetty Tukholmassa. 

Olen pitkään jo halunnut Tukholmaan ostoksille, mutta syystä ja toisesta se on aina jäänyt, siitä on siis vuodia kun olen siellä viimeksi käynyt ja nyt sitten haaveena jos vaikka kesälomalla uusiks.

Olihan tuo viime kerrasta muuttunut, paljon löytyi ostettavaa kotiin ja päälle vaan autohan olisi pitänyt olla mukana.

Söimme Jamie Oliver ravintolassa joka jo sinäänsä oli kokemus, kiertelimme vanhassa kaupungissa, keskustassa ja Kungsholmenissa yövyimme hotellissa, vastapäätä ihanaa Svartvita rum liikettä.

Joskus on mentävä pidemmälle nähdäkseen lähelle, tämäkin pitää paikkaansa ja taisin saada vähän selvyyttä ajatuksilleni työpaikkani suhteen, minulle on tarjottu vakipaikkaa omasta työpaikastani mutta tulin myös valituksi viereiseen kuntaan 64 hakijan joukosta. Eikä siinä vielä kaikki, olen hakenut paikkaa asuinkaupungistani ja paria muutakin mutta niistä ei onneksi ole kuulunut mitään.. Minulla ei saa olla liikaa vaihtoehtoja kun muutenkin on aina niin vaikea päättää.

Ohessa muutamia ostoksia.. Tukholman muita kuvia tulossa kun saan ne koneelle siirrettyä..

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Uusi sohva

Kyllä sitä on pähkäiltykin. Meidän Ikea Arild valkoinen nahkasohva ja lepotuolit osottautuivat kolmen kissan taloudessa vähän turhan aroiksi, aikaisemmin ei ongelmaa oliskaan tullut mutta tömä juniori kollipoika on sen verran liikkuvainen että hutihypyistä kynnet esillä alkoi jälkiä näkymään. Muutaman vuoden päästä kalusto olisi ollut roskiskamaa. Välillä laitoin kaluston myyntiinkin ja vaikka kiinnostuneita oli niin poistin. 

  Tykkäsin Arildeista mutta olohuoneen muotokin on melko haastava joten erilliset lepotuolit vei paljon tilaa. Sohva on lähtenyt uuteen kotiin, Arildit muuten poistui yllättäen Ikean valikoimista! Lepotuolit etsii vielä omaa uutta kotis silti hain Ikeasta jo uuden sohvan.

  Jos olisin ihan yksin saanut päättää niin olisin valinnut ektorpin kulmasohvan tai sitten kolmen istuttavan Stocksund uutuuden, jälkimmäisestä mies ei tykännyt yhtään. Ektorpit meillä oli 3-istuttavana vuosia sitten ja niiden jälkeen tuli silloin juuri myyntiin tulleet valkoiset Kivikit.

 Koska tykkäämme Ikean sohvista ja meillä on lapsia ja eläimiä niin pidän siitä, että kaluston päälliset pystyy vaihtamaan ja uusimaan tarvittaessa. Ikeassa päädyimme nopealla aikataululla Kivikin kulmasohvaan harmaalla päällisellä, ehkä kesän mentyä voidaan kokeilla valkoisia päällisiä. 

Kulmasohva on iso, jopa niin iso, että meidän koko perhe mahtuu siihen kerralla. Vappuna on tullut istuskeltua ja löhöiltyä sohvalla ja todettua että tykätään!

Vappua!

Kesä on kai virallisesti nyt alkanut, niin ihanaa!

Meillä vappua juhlitaan lasten ehdoilla maltillisesti, simaa hain kaupasta  sillä muutama pullo sai tällä kertaa riittää. Olen yrittänyt vähentää valkoisen sokerin käyttöä ja voin kertoa ettei se ole helppoa ei.

 Munkkeja olin luvannut lasten kanssa tehdä ja eilen niitä sitten paisteltiinkin. Kotia koristeltiin vähän palloilla ja serpentiinillä. 

  Nyt totutellaan uuteen sohvaan olohuoneessa, pitkä prosessi jota olen jahkaillut ja jahkaillut, aiheesta pian postausta, en ole varma tuli tehtyä huti vai hitti.

 Hei, osaako kukaan neuvoa että saako näitä kuvia suurennettua mitenkään jos postaa blogiin Bloggerin kautta ipadilla?

Muksaa perjantaita kaikille!

Viittä vaille valmis

Aika on kulunut taas ihan liian nopeasti ja totta puhuen blogin kohtalokin on mietityttänyt. Kun kirjoittaa harvoin niin keskusteluakaan ei tule ja sellainen yksinpuhelu täällä blogistaniassa vasta tylsää on!

   Toisaalta rakasta sisustus- ja valokuvausharrastustani en tule koskaan lopettamaan ja tuonne instgramin puolelle päivittyy kuvia tasaseen tahtiin. Helppoa eikö ja ilman höpinöitä.

   Kevät puuhia, istutuksia ja sisustelua.. Sitä arkeen kuuluu, muutamia pikkumatkoja tiedossa

ja sitä rataa 😊 

Kevään ehdoton stressinlaukasija on kyllä valmistumiseni! Ammattitutkinnon suorittaminen rankan päivätyön ohessa iltaopiskeluna, työmatkan viedessä pari tuntia päivästä ja perhe oman osansa.. Ei ihme että olen ollut puhki, nostan itselleni hattua ja kilistelen heti kun viimeinen arviokeskustelu on suoritettu. 

  Jotta tämäkään asia ei olisi liian helppo, niin eiköhän tässä tosiaan opiskelun lomassa uusittu vähän lonkkia ja opinnot venyivät, sitten oli vaikea töistä irrottautua harjoitteluihin jotka kuuluvat tutkintoon ja jotain tehdäkseni leikkausta odotellessani tein sitten tutkinnonosan väärässä järjestyksessä. Asian piti olla päivityksellä ok ja sovittiin uusi näyttöviikko, joka sitten peruuntui minun tuurillani tietysti näytön vastaanottajan sairastuttua. Ja kuten arvata saattaa niin onhan tässä elämässä muutakin kun tuo tutkinnon suorittaminen, stressiä ja huolta omasta lapsesta jolla on ollut vaikeaa. Meinasin heittää pyyhkeen jo kehään, ei meinaa välillä vaan jaksaa. 

  Kun ei nyt tulisi mitään viime hetken muutoksia ja sääntöjä enää niin pian olisi kuplivan aika 😊

Kuvat nuorimman heppatytön huoneesta😊

Mukavaa loppuviikkoa, iloa ja valoa!

Työssäoppimassa

Töihin paluu sujui niin hyvin, että sovin tutkinnostani puuttuvan viimeisen harjoittelun näyttöineen fyysisestikin rankkaan paikkaan eli muistisairaiden vanhusten hoivakotiin. Aloitin viikko sitten ja nyt täytyy todeta että kun suurinpiirtein tietää mitä pitää tehdä, niin viihdyn mainiosti, työtä teen yhdessä työnohjaajan kanssa vielä useamman viikon.

  Vuosia olen tehnyt lasten kanssa töitä ja viimeisen vuoden aikana on käynyt mielessä, että voisihan sitä kokeilla muutakin, kun kuitenkin omat lapsetkin on jo kouluikäisiä ja tämä kuusi viikkoa tuli nyt kivaan saumaan, että voi kokeilla muuta.

  Työ huonokuntoisten vanhusten kanssa on raskasta fyysisesti ja varmasti pitkän päälle myös henkisesti.  Hoitotyö sairaalaoloissa on minulle haastavaa ja täysin uutta, mutta koen että voin olla siellä avuksi. 

  Tämä viikko on ollut ikimuistoinen ja herättänyt minussa paljon ajatuksia ja tunteita ikääntymisestä, ihmisen arvoisesta kohtaamisesta, luottamuksellisen hoitosuhteen luomisesta, sydämellisen hymyn tärkeydestä, lämmön antamisesta kädestä pitäen, kiireettömyydestä ja vuorovaikutuksellisesta tilanteesta vaikka toinen kertoisi saman asian kymmenettä kertaa tai kysyisi asioita mitkä eivät liittyisi asiaan mitenkään. Mottoni hoitajana on vanhuksilla sama kun lasten puolellakin; hoidan niin kun haluaisin itseäni tai lapsiani hoidettavan.

Tärkeää ja rankkaa työtä,  jolloin ronski huumori ja mukavat työkaverit on vain plussaa. Täältä rispektiä kaikille vanhusten hoitotyötä tekeville ❤️

                                    

                                   

Joulunaikaa

Jouluaaton jännitys on täällä onneksi lauennut eilisestä  ja aamusta leikit ovat sujuneet kivasti uusilla leluilla. 

  Singstaria laulettu heti aamusta ja meillä tänä vuonna taas oli joulu meidän yhteisten tyttöjen kanssa joten pakettien avaaminen jatkuu, kun nuoriso saapuu joulunvietosta isänsä luota. Nämä joulut ovat meillä aina erilaisia, lapset kasvaa ja tottuminen siihenkin on ollut ettei saa viettää kaikkien lastensa kanssa joulua, mutta elämä on.

 Tänään on lupa rentoutua ja olla vaan sillä emme mene minnekkään, joulupäivänä saa olla yöpaidassa vaikka koko päivän ja syödä suklaata. Instagram päivittyy nykyään paljon useammin kuin blogi sen päivittäminen on niin vaivatonta 😊

Ihanaa joulunaikaa iloa ja sydämen valoa!

Joulumieltä antamassa

Tänään menimme töissä lasten kanssa laulamaan joululauluja vanhusten hoivakotiin, tonttulakit päässä. Voi sitä iloa ja niitä riemun kiljahduksia joita käyntimme toi tullessaan, varsinkin kun lapset toivottivat hyvää joulua oikein kädestä pitäen. Eräskin esitteli lapset omina lapsenlapsinaan ja toisella kyyneleet valuivat valtoimenaan.

 Joulumieli, se on pienestä kiinni.

Lupa töihin

  Tänään on kulunut kolme kuukautta jalkaleikkauksesta ja olin aamusta röntgeniin ja sieltä sitten tapaamaan leikannutta lääkäriä. Röntgenissä olin hiukan hämilläni, kun hoitaja pyysi riisumaan paidan ja yläosan paljaaksi sekä ottamaan korut pois. Minä kerroin tulleeni lonkkien jälkitarkastukseen, hoitaja kävi tarkastamassa asian ja sanoi että kyllä sinulta nyt otetaan pään mangneetikuvat uusimassa lähetteessä. No hetki siinä meni selvitellessä ja hoitajat huomasivat että heillä oli väärän tyypin tiedot 😊

Olin vähän toivonut, että voisin olla jouluun asti kotona mutta lääkäri totesi tilanteeni hyväksi ja leikkauksen onnistuneeksi ja passitti minut töihin!

  No kivahan arkirytmiin on palata ja nähdä työkavereita ja lapsia pitkästä aikaa.

Ja parhautta on se, että olen kuin uudestisyntynyt, leikkaus poisti kivut ja sain liikuntakykyni takaisin! Ihan paras joululahja ❤️

 

Ei montaa yötä aattoon

Kolme kuukautta on nyt toivuttu jalkaleikkauksesta. Tämä aika meni niin älyttömän nopeasti mutta tuli kyllä tarpeeseen! Jalat alkaa olla työkunnossa hiljalleen ja vaikka kotona viihdyn ehkä liiankin hyvin, niin toisaalta haasteet työelämässä alkuvuodesta ovat nekin tervetulleita, kunhan vain nyt kroppa vaan kestäisi.

 Joulua laiteltu maltilla, vähän lisätty ja pois otettu.. Ei mitään bling blingiä vieläkään vaan aikalailla menty valkoisen, mustan ja harmaan sävyillä. Luonnollista ja luontoa, oksia ja kynttilöitä. Tykkään. Leiponut olen paljon, kokeillut uusia reseptejä ja kutsunut vieraita. Jos voittaisin ison tukun rahaa jäisin kotirouvaksi kyllä mieluusti!

Olen pitkään pähkäillyt tuhansien valokuvieni kanssa, niitä on liikaa vaikka mistä vinkkelistä katsoisi, tallennustila paukkuu laitteella kun laitteella. Joku pilvipalvelu olisi kätevä ja kamera jolla kuvat sais johdottomasti siirrettyä. Helppoahan tämän bloggaamisen pitäisi olla.

Asensin ipadiini ohjelman millä päivittää blogia, täällä niitä kuviakin olisi ipadilla siis. Katsotaan helpottaako yhtään.

Mukavaa alkanutta viikkoa! 

Sabuska

                                     

                                      

Ergonomisia kyniä

Hui mikä myrsky ulkona! Sitäpä mukavampi on istua täällä kotosalla, ruoka paistuu uunissa ja päivän hiljainen hetki miehen ollessa töissä ja lasten koulussa on käsillä. Minusta onkin kuoriutunut melkoinen kotihiri, vaikka jalat ovat jo leikkauksesta toipuneet ihan kohtalaiseen käyttökuntoon, niin eipä täältä kotoa tule paljoa minnekkään lähdettyä..

Viimeisiä joulumuistamisia olen hakenut ja kuopuksen 7-vuotis kaverikekkerit on vielä TO DO-listalla..
Synttäreistä ja lahjoista muistuikin osallistumisen Buzzador kamppanjaan jossa saimme testattavaksi vasen- ja oikeakätisten ergonomisesti muotoiltuja kyniä, paketissa oli värikyniä, lyijykyniä ja lyijytäytekynä. Työssäni lasten parissa usein kiinnitämme huomiota lasten kynäotteeseen ja autamme löytämään sen oikeanlaisen otteen kynästä, silloin kuvien tuottaminen helpottuu, käsi ei väsy niin paljoa ja jälki tarkentuu. Nämä Stabilo ergonomics kynät ovat jo muotoilultaan sellaiset, että hyvä kynäote tulee automaattisesti. Kynät ovat kolmionmalliset, niissä on sormelle muotoillut pienet syvennykset, istuvat lapsen käteen hyvin. 
Meidän synttärisankari käyttää näitä nyt ihan vakituisesti ja tykkää. Perheessämme kun on vasureita ja oikeakätisiä niin on kiva, että molemmille on parhaiten käteen istuvat mallit. Joulupukille vinkiksi: nämä voisivat olla kiva lahja piirtämistä ja kirjoittamista harjoittavalle viisivuotiaasta eteenpäin aina kouluun asti.

Lisää tietoa saat täältä http://stabilo.fi
Lisään käyttäjästäkin kuvan, kun hän saapuu koulusta läksyjään tekemään.

Joulupuuta on rakennettu

  Tänään paistoi aurinko joka tuntui kyllä aika oudolta kaiken tämän pimeyden jälkeen, käytin tilanteen hyväksi ottamalla muutamia kuvia meidän joulupuusta. 
Meidän joulun teemaksi on nousemassa näköjään metsä ja eläimet, viimevuotisia koristeita yhdistettynä muutamaan uuteen ja luonnon oksiin sekä tietysti kynttilöihin ja tunnelmavaloihin ja jopa pieneen kelottuneen puuhun! 
   Puun otin tosta tontin rajalta toissa vuonna, aavistuksen kelottunut ja siksikin niin kaunis, vähän koristeita ja näillä  jutuilla viikkoa aloitellaan, saas nähdä jääkö meidän joulu näin värittömäksi vai pinnisteleekö punainen pienenä läiskänä mukaan kuten aiempinakin vuosina.. Kuopus oli ihmeisään kun annoin heille kasan joulukoristeita, että saavat koristella huoneitaan, kerroin etten laita olohuoneeseen nyt punaista lainkaan niin mitäs tämä pikku tonttu tekee, hän on laittanut aina jonkin pienen punaisen jutun asetelmien sekaan : )

           

                                                         Mukavaa viikkoa!
                                                            

#Tahdon

Rakkaus voittaa aina.

Jalkaleikkauksen jälkeen

Vähän joulumieltä jo, kokeilen asetelmia ja pakkaan takaisin laatikkoon pallot, kun tuntuu jotenkin aikaiselta? Tunnelmavaloja olen kyllä laitellut huusholliin ja kyllä ne ihanaa tunnelmaa tuovatkin!

 Täällä kuntoutuminen edistyy, vaikkakin tälläselle hätähousulle vähän hitaanlaisesti, tässä on kyllä tajunnut miksi sairaslomaa kirjoitettiin suoraan se 3kk, kyllä tämä aikaa vie. 

 Sauvat on jo nurkassa enkä niitä enää tarvitse, kävelemäänkin on saanut uudelleen opetella ja meno on aika vaappuvaa vielä. Nyt vasta tajuan miten kipeä olen ollut viimeisen puoli vuottakin ennen leikkausta kun kävelystä ei meinannut tulla enää mitään. Nyt pystyn kävelemään vaikkakin vaappuen, niin jo vähän pidempiäkin aikoja ja tunne on ihan mahtava kun ei ole mitään kipuja!

 Lihakset on vielä vähän heikot ja niitä tässä vahvistelen, mutta näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että kyllä näistä kelpo tekojalat vielä tulee. 

 Aika on mennyt ihan hirvittävän nopeasti, olen nauttinut viime viikoista todella paljon, kun ei ole pakko mennä minnekkään tai tehdä pakosti mitään. Levättyä on siis tullut reilusti ja luettua ihania blogeja, kuolattua ihania ideoita ja koteja. 

Olen innostunut kokeilemaan uusia reseptejä ja leipomaan  ja siitäkös perhe on tykännyt, varsinkin mies : ) 

Viimeinen vuosi on ollut todella haastava sekä töissä, että omassa elämässäni ja välillä on ollut totaalinen uupumus lähellä jollei jo päälläkin, mutta niinkin monissa liemissä kun minutkin on keitetty, niin porskutettu vaan on etiäpäin.

 Toivon että tuleva vuosi olisi lempeämpi ja tulevat haasteet helpompia, muuten ei jaksa. Ja koska en usko sattumaan, niin on vain pakko todeta, että asiat menee niin kuin tarkoitettu on, leikkaukseni tuli ihan oikeaan aikaan ja pitkä kuntoutuminen on jalkojen vahvistumisen lisäksi lisännyt myös henkistä hyvinvointia, tästä on hyvä jatkaa.

Mukavaa viikkoa sinulle

Harrastuksena sisustus

Kotoilua on jo sairaslomalla jatkunut sen verran pitkään, että tekisi mieli melkein uusia koko kodin sisustus : )

Olen ollut tuttavien kutsumana kaksilla sisustuskutsuilla , tosi kivaa vaihtelua minun tämänhetkiseen arkeeni. Zelect by houselta tilasin kuvan tyynynpäällisen ja pari muutakin juttua, toisilta kutsuilta tarttui tähtikoriste, tuikkulyhty ja keittiöpyyhe. 

  Aloitin itse myös uuden harrastuksen Living and Room jälleenmyyjänä, pidän muutamat kutsut kotonani ennen joulua nyt alkuun, kunhan kuntoudun jalkaleikkauksesta paremmin niin katsotaan vaikka pitäisin niitä sitten enemmänkin. Odotan saavani ensi viikolla esittelytuotteet, joita sitten voinkin täällä blogissakin esitellä. 

Kaipasin arkeen jotain sisustukseen liittyvää, opiskelin visualistiksi vuosia sitten mutta töitä ei ole näiden vuosien aikana paljoakaan tarjolla tai sitten elämäntilanne on ollut sellainen ettei voinut niitä hakea. 

  Olimme mieheni kanssa pari vuotta sitten lähellä perustaa sisustusliikkeen kaupunkiimme, meillä oli liiketilakin hyvältä paikalta varattuna, muttei rohkeus sitten kuitenkaan riittänyt ja hyvä niin, koska maailman taloustilanne on mennyt huonommaksi koko ajan.

 Nyt jälleenmyyjänä kotiesittelyissä ei tarvitse miettiä tilavuokria ja koska minulla ei tällä hetkellä ole mieluisaa harrastusta niin tämä Living and Room jälleenmyyjänä toimiminen on tervetullutta vaihtelua ihan erilaiselle päivätyölleni hoitoalalla. 

Mukavaa viikkoa, iloa ja valoa

Ajan parantava voima

Pyhäinpäivän postauksessa toin esille elämäni vaikeimman asian, vastasyntyneen lapseni kuoleman. Tapahtuneesta on kulunut jo 18-vuotta, haluamme ajatella että poika on nyt taivaassa kirkkaimpana tähtenä.

    Lapsen vakava sairaus herättää monia ajatuksia, pelkoja ja vihaakin, toivoa on aina mutta joskus tilanne on vain toivoton, kuten poikani kohdalla.
   Alkuun asian käsittely ja hyväksyminen oli tietysti vaikeaa sylin jäädessä tyhjäksi, mutta vaikka silloin vuosia sitten tuntui ettei asian yli tule koskaan pääsemään, niin aika tekee onneksi tehtävänsä. 
    Syntyi uusia lapsia, vaikkakaan he eivät tietenkään korvaa menetettyä, koska mielestäni jokainen lapsi on oma yksilönsä eikä ketään voi mitenkään korvata. Olen kiitollinen lapsistani joista jokainen on oma persoonansa ja he ovat tietysti äärettömän rakkaita. Näitä lapsiahan ei olisi jos asiat olisivat menneet toisin, sillä aloin odottamaan poikani kuoleman jälkeen hyvin nopeasti uutta vauvaa, tämä poika täyttää pian jo 17 vuotta.

   Minä uskon, että asiat tapahtuvat niin kuin tarkoitettu on ja hyvin usein niiden merkityksen ymmärtää vasta jälkeen päin. En voi tietää mikä tarkoitus lapseni kuolemalla oli ja oliko sillä edes tarkoitusta, mutta olen hyväksynyt sen kauan aikaa sitten ja jatkanut elämääni kantaen tätä surua ja lapseni muistoa sydämessäni, kuitenkaan menettämättä uskoa ja toivoa huomisesta.
  Olen lisännyt tietoisesti positiivisuutta elämässäni, positiivisia ajatuksia ja asioiden tarkastelua monelta kannalta sillä hyvin helposti sitä voisi hautautua omiin murheisiinsa. 
 Positiivinen ajattelu ja usko siihen, että saan kaiken mitä tarvitsen, on tuonut paljon hyviä asioita elämääni, olen oikeastaan saanut kaiken mitä olen ikinä osanut toivoa!
 Olen oppinut arvostamaan pieniä asioita arjessa, taistellessani läpi suurienkin  vaikeuksien. Terveys ja perhe tulevat ennen kaikkea sillä ne ovat kaikkeni.

Täällä ollaan leivottu jo ensimmäiset piparit ja tähtitortut! 
 Tänään siivoilin kaappeja ja tein pakastimeen inventaarion sillä seurauksella, että meillä on omenaiset tähtitortut kohta jo melkein syötykin, iso kulhollinen ruusunmarja-kiisseliä ja iltapalaksi tein vielä fetakasvis-piirakankin. Nyt kun olen ollut monta viikkoa sairaslomalla, niin on tullut leivottua ja laitettua ruokaa enemmän kun varmaan koko viime vuonna. Ei voi muuta kun todeta, että töissä käyminen pitkän matkan takana ja vielä parin vuoden aikainen iltaopiskelu on ottanut veronsa kun ei paljon mitään enää jaksanut.
 Nyt kyllä nautin!

Iloa ja valoa syksyyn, vaikka sataa ja on harmaata niin minä tykkään, polttelen kynttilöitä ja nautin kotoilusta.