Kukkaistapetti

Eilen päivitin makkarin kaapin tuomaa kaivattua uudistusta, tänään hain kaapista jotain ja ovi jäi auki  niin ei aikaakaan kun siellä oli Jylppy kissa, pieni tutkimusmatkailija tonkimassa sisälle heitettyjä tavaroita. Todellakin sisus vielä vaiheessa, kun puuttuu vielä säilytyskoreja, kaapissa on vain pari hyllyä, niin pikkusälä on laitettava koreihin. 

 Tällä hetellä sisustaminen on tosi hidasta, jonkin idean kun saan niin toteutukseen sitten meneekin aikaa, kun kävely onnistuu toistaseksi vain sauvoilla ja kaiken toteutuksen kanssa on perheen armoilla. Tää on aina niin tätä; kun olis aikaa ja mahdollisuus olla kotona niin joko on vähemmän rahaa käytössä ja/tai niin kuin nyt, niin on " jalaton" ja melkein kädetönkin..  :  )

  Tiedättekö täällä kotona kun ei oikein voi vielä paljoa liikkua ja aika lailla tulee haavojen takia aloillaan oltua, niin telkkarista tulee paljon ohjelmia katsottua, kivasti tulee sisustusohjelmia ja montaa eri ruokasarjaa päivässä ja matkailuohjelmia. Nyt tekis mieli laitella kotia, tehdä vaikka mitä ihania gourmee ruokia ja lähteä vähön kiertelemään, Barcelona, Madrid, Marocco, Bali ja Köpiksestä vähän kotiin juttuja.. Liikaa aikaa ja energiaa selvästi.

  Alakuvassa eilen mainitsemani makkarin kukkatapetti joka on saanut lähtöpassit melkein heti muuton jälkeen.. Tämä tapetti tuli valittua valmiista mallistosta jotka kuuluivat talopaketin hintaan, hyvitys oli niin pieni että muutamia tapetteja siitä kansiosta otimme. Nyt makkarin mustan kaapin myötä tapetti saikin yllättäen jäädä, toistaiseksi.

Mahtavaa alkavaa viikkoa sinulle!

Makkarin päivitystä

Olen pitkään kaivannut muutosta meidän makkariin, silloin aikoinaan tulipalon jälkeen hankittiin Ikeasta valkoista Malmia makuuhuoneeseen ajatuksella, että vaihdetaan lipasto ja yöpöydät sitten kun ehditään. 

  Monta vuotta tässä vierähti ja nyt tämän kaapin myötä koko makkari sai vähän uutta lookia. 

  Kaapin myötä mustavalkoinen kukka tapettikin  joka valittiin rakennusvaiheessa näyttää paljon paremmalta sama tapetti jonka olen halunnut vaihtaa jo pitkään.

Vähän tunnelmaa tältä illalta, yöpöytä vaihtuu jakkaraan ensi viikolla, kunnes oikea yöpöytä löytyy

Ihanaa sunnuntaita, iloa ja valoa!

Jalat remontissa

 Olin viikko sitten siellä molempien lonkkien tekonivelleikkauksessa ja kotiuduin leikkauksesta kolmen päivän päästä. Kotona lapset odottivat malttamattomina.

 Toipuminen taitaa olla hidasta tai ainakin minusta tuntuu siltä, jännä tunne ettei lonkat ole enää ollenkaan kipeät, mutta lihakset ovat aivan tulessa ja tietysti kipeät ovat myös n. 30 cm pituiset haavat molemmissa lonkissa.

 Kotona oleilu alkaa jo vähän tympiä, töllöstä tulee pelkkiä kokkailuohjelmia ja odotan sitä päivää, että voin kumartua, kyykkiä tai edes kävellä ilman sauvoja. Mutta en valita.

  Olen äärimmäisen kiitollinen mahdollisuudesta saada uudet lonkat, sairastin nuorena leukemian ja omat jalkani ovat oireilleet jo 15-vuotiaasta asti. Kymmeniä vuosia selviydyin jalkoineni hyvin, viimeiset kuukaudet ovat olleet niin kivuliaat kävelemisen osalta, että kunhan kuntoudun näistä leikkaausvaivoista niin elämänlaatu paranee kohisten!

Olen istuskellut näinä päivinä varmasti enemmän kuin koko vuonna, juonut kahvia ja ihmetellyt totaalista pysähtymistä. Perhe on ollut tukena ja toimittanut pieniä tehtäviä joita en itse ole nyt pystynyt tehdä.

  Hankalinta on täällä kotona sauvotellessa se, ettei pysty esim.kohentamaan sohvatyynyjä, nostamaan lattialta pikkutavaroita tai vaikkapa pyyhkimään työtasoja ohi kulkiessaan. On ollut pakko opetella jalo silmien sulkemisen taito tai sitten on vaan opeteltava touhuilemaan kyynärsauvojen kanssa.

Näitä kahvihetkiä ja rauhallista oleilua on nyt tiedossa tämän syksyn. Iloa ja valoa !

Kulhoja ei vaan voi olla liikaa

Löysin eilen ihan mielettömän ihanan kulhon, just eikä melkein mun makuuni. Ei tarvinnut pitkään pähkäillä, vaikka olis kuinka astioita ennestään tälläistä ei vielä ollut ja pöytäliinan kuosi, oijoi. Sementtinen ruukku kynttilälle. Ja muutama teemuki, niitäkään kun ei ole ennestään riittävästi, hah!

Ihanaa lauantai iltaa sinulle!

Valmistautumista

Meille on rantautunut tänne kotiin vähän eksoottisempaa ilmettä, olen laittanut vähän syksyä nyt kun vielä kaupoilla pääsen käymään.

  Reilun viikon päästä minulla on se leikkaus ja sen jälkeen en autossakaan voi istua hetkeen ilmeisesti kuukauteen, onneksi on nettikaupat keksitty! Kun saa tuon mieheni vielä niitä paketteja postista hakemaan.. 

  Olen nyt etsinyt vanhaa kaappia tai kiinakaappia makuuhuoneeseen, vähän sellasta rouheempaa lookkia modernimman viereen, no kohta on aikaa katsella netistä sitä oikeaa kaappia. 

  Ihme juttu, mutta kyllä ihmismieli on ihmeellinen, vielä muutama kuukausi sitten epäilin pääni kestävän kotona oloa aamusta iltaan, nyt kun lapset ovat jo isoja kaipaan rytmiä viikkoon, selkeän eron aamulle ja illalle sekä viikonloput jolloin kaikilla on vapaata. Mutta nyt olen psyykannut mieleni jopa vähän odottamaan tulevaa kotoilua, rakastan syksyä ja sadetta, omenia ja kynttilöitä. Kumisaappaitani tuskin saan jalkaani leikkauksen jälkeen, mutta odotan silti kävelyitä syksyn tuoksuisessa metsässä ja odotan hiljaisuutta, oloa kun ei ole pakko tehdä oikeastaan mitään. 

  Hyviä kirjoja, villasukkalankoja, trikookudetta maton virkkausta varten, siinä tärkeimmät hankinnat tälle pakolliselle pysähtymiselle : ) Aika ei kotona tule käymään leikkauksen jälkeen kuitenkaan pitkäksi, siitä pitää kuntoutusuunnitelma huolen, käveltävä on ympäri kyliä satoi tai paistoi. 

Rakastan kulhoja ja purnukoita, harmaassa kannellisessa purkissa on nyt tuikkukynttilöitä

Patinoitunut puu terassilta, ajattelin jos sen saisi jotenkin kivasti laitettua takan viereen, vielä ei onnisunut visio. Pieni hiiri takan edessä on kissamme Jylpyn saalis : )

Iloa ja valoa päivääsi!

     

Sohva on kodin sydän

Tiedättekö, minuun on iskenyt TAAS sovanvaihto kuume. 

  Niin ihana kun tämä Ikean Arild nahkasova onkin, kaunis ja helppohoitoinen, niin ei tämä sellainen kotoinen löhöilysohva ole parhaalla tahdollaankaan, nojatuolissakin kun pitäisi istua selkä ihan suorana. 

 Tämä on enemmän sellainen vieraiden kanssa seurustelua varten tarkoitettu kokonaisuus. 

 Muutama hutihyppy meidän juniori kattimukselta on jättänyt raapaisun jäljet nojatuoliin. Jälkiä tulee ja se on selvä ja valitsimme Arildin juuri sen paksun nahkan ansiosta, näiden aikuisten kissojen kanssa pärjäsi kyllä loistavasti.

  Olen ollut tosi tyytyväinen Arildiin, niin kaunis ja valkoinen. Mutta itse haluan pehmeämmän ja lämpimämmän sohvan ja nojatuolit. Palaamme takaisin lähtöruutuun eli Kivikkiin tai Ektorpiin. 

 Tulipahan kokeiltua nahkasohvaakin ja myytyä ne Kivikit muutama vuosi sitten. Meille kivikit tuli silloin heti kun ne uutuutena Ikeaan tulivat, blogistaniassa olin kerrankin ensimmäisten joukossa nythän näistä on tullut jo lähes "blogisohvia".

  Mutta mitä näitä jossittelemaan, sieltähän niitä Ikeasta saa uusia. Ektorpitkin on vaihtoehto, sillä meillä on sisustus muuttumassa vähän pehmeämpään suuntaan. Molemmat ovat olleet loistavia lapsi- ja eläinperheessä, pestävien vaihtopäällisten ansiosta ja pestä niitä päällisiä sitten saakin taas, huoh! Mitä sitä ei tekisi käyttömukavuuden eteen.

Kun vain osaisi päättää.. 

Fiilikset

Postasin eilen todella tärkeästä aiheesta: koulukiusaamisesta.

    Aihe on mielestäni noussut nyt paljon julkisuuteen ja hyvä niin, en minäkään voinut olla laittamatta korteani kekoon. 

Olen asiasta vaiennut vuosia vaikka se on koskettanut yhtä perheeni jäsentä tavalla, jonka jälkiä hän yrittää parannella seuraavat vuodet, eikä takeita eheytymisestä ole. En ole avautunut asiasta aiemmin julkisesti, koska halusin suojella lastani, mutta nyt tajuan että olen samalla suojellut myös kiusaajia, joiden vanhemmat eivät tiedä asiasta tänäpäivänäkään. 

  Koulu hoiti hommansa huonosti, itse olin lopulta neuvoton tilanteessa. Lopulta tyttö katsoi kai parhaakseen vastata kysymykseen "miten koulupäivä meni?"  Yhä useammin -"Ihan hyvin."

 Piti aikuiset tyytyväisinä ja sairastutti siten itsensä. 

    Asioista pitää pystyä puhumaan vaikka nämä asiat ovat vaikeita, mitään muutosta ei tule jollei asioihin puututa. Luultavasti on paljon vanhempia joille ei tule edes mieleen, että jollekin lapsensa luokkakaverille kouluun meno on painajaista ja että tämä nuori voisi mielummin kuolla, kun tulla enää kiusatuksi. Tai vaikka kiusaaminen olisi loppu niin mitä se on saanut aikaan itsetunnolle vuosia kestäneenä.

Mainitsinkin että olen menossa isoon lonkkaleikkaukseen ja jään pitkälle sairaslomalle. En usko sattumaan joten tiedän, että näin on tarkoitettu. Ajoitus on melkein täydellinen.  

  Kun en ole itse osannut tai älynnyt pysähtyä niin sitten jalka alkaa reistailla siihen malliin, että on pakko. Olen ollut kovassa flunssassa tämän viikon kotona potemassa ja täytyy sanoa, että tekee hyvää olla hetken yksin, hiljaisuudessa. Kuunnella hyvää musiikkia, oikoa sohvatyynyjä, hengittää ja hiljentyä kuuntelemaan sisintään.

 Miten minä voin ja jaksan, mitä minulle kuuluu.

Joko on syksy

  Kesäloma hujahti taas niin nopeasti, melkein ahdisti jäädä lomille, kun tiesi että se on ihan heti kohta ohikin.
Välillä blogin kohtalokin on tässä mietityttänyt, kuten niin monia muitakin pitkään bloganneita, hei mun blogi on ollut olemassa jo seitsemän vuotta!
 Paljon on näiden vuosien aikana muuttunut, koti vaihtunut muutamaankin otteeseen, lapset ovat kasvaneet, on ollut isoja iloja ja musertavia surujakin. 

   Koulukiusaaminen on ollut onneksi paljon otsikoissa viime viikkoina koulujen alettua ja ikävän tuttua se on ollut meidänkin perheessä. 
 Vanhin tyttäreni oli vuosia koulukiusattu, asiaan ei puututtu riittävästi ja tällä hetkellä tilanne on se, että tyttö on vaikeasti masentunut, eikä kykene edes käymään koulussa. 
  Tytöllä on toki haasteita elämässään muitakin, mutta kiusaamiseen se ei silti oikeuta. Kiusaajat eivät tiedä tekojensa seurauksia ja elävät onnellista nuoruuttaan, heidän vanhemmille ei koulu  kiusaamisista koskaan edes ilmoittanut.
    Tyttö muutti isänsä luokse toiseen kaupunkiin ja vaikka kusaaminen luultavasti loppuikin, niin tytön oireilu paheni kuitenkin huomattavasti. Hän ei näe itsessään mitään hyvää ja tuntee olevansa täysi nolla. Tytön elämänhalu on hukassa ja hän on tällä hetkellä ammattilaisten hoidettavana pitkän ajanjakson.
  Ei auta vaikka me vanhemmat ja läheiset olemme yrittäneet kuinka tyttöä nostaa ja kertoa hänen arvoaan, tärkeyttään meille juuri sellaisena kun on. Kiusaaminen on jättännyt jäljet joiden korjaaminen vie useita vuosia, jos riittääkään.

 Vetoan sinuun lukijani, puhuthan nuorille ympärilläsi miten vakavia seurauksia kiusaamisesta voi pahimmillaan olla, omaisille tämä huoli ja tuska omasta lapsestaan on välillä käydä ylivoimaiseksi.
 Aikuisten on puututtava aina kiusaamiseen. Toiset ovat vain vahvempia kuin toiset mutta JOKAINEN elämä on tärkeä!

  Kerroin tässä taannoin meneväni jalkaleikkaukseen ja aika on nyt lopultakin syyskuulle. Blogi tulee luultavasti päivittymään useammin, kun olen pitkällä sairaslomalla.

Aurinkoista päivää sinulle!