Iloa ja valoa

Olen pitänyt blogiani vuodesta 2008, sisustusblogeja alkoi silloin tulla enemmänkin  ja minäkin asiasta innostuin, rakkaus sisustamiseen ja valokuvaamiseen tarvitsi jonkun väylän tulla ulos. Alkuun postasin enemmän omia ajatuksia ja fiiliksiä, sisustaminenkin oli maalaisromanttista ja täynnä tähtiä : ) Vuosia myöhemmin on ihana lukea silloisia fiiliksiä ja täytyy todeta että hurjan paljon näiden vuosien aikana on ajatukset muuttunut.

 Olen iloinen ja avoin ihminen aina hyvällä tuulella, työelämässä etenkin on liikaa niitä, jotka valittaa milloin mistäkin ja tiuskivat  purkavat pahaa oloaan vastaantulijaan.  Empaattisena ja herkkänä ihmisenä ystäväkseni ovat valikoituneet ne, jotka ajattelevat asioista syvällisemmin, pintaliitäjät saavatkin jatkaa matkaansa.

  Kerron esittelyssäni että blogini syntyi rakkaudesta elämään ja sisustamiseen, niin asianlaita edelleenkin. Minä olen elämässä kokenut paljon, paljon on ollut myös ikäviä asioita, joista en ole tarkoituksella halunnut täällä postata. Valtavasti on ollut onnellisia ja iloisia asioita joista olen enimmäkseen kirjoittanut. Täällä blogissa on vain pieni osa minun elämästäni.
 Ajan kuluessa olen tarkoituksella sensuroinut asioita joista kirjoitan, esimerkiksi perheen koululaisista en paljoakaan kirjoita tai valokuvia esittele, vaikka yhtä rakkaita minulle ovatkin kun nämä pienimmäisetkin. Olen ajatellut että kouluiässä menee se raja tässä blogissa.

 Kuten jo arvata saattaa, niin tämä perheeni on minulle tärkein, eikä millään muulla ole merkitystä. Niin kauan kun saamme vielä olla terveitä niin minulla on kaikki. Olen kiitollinen jokaisesta päivästä joka perinteisesti aamulla alkaa. Talot, autot ja materia ovat lopulta vain sivuseikka.
 Elämä on minulle ihmeellinen matka. Minun henkisellä tielläni ei tarvita profeettaa, kirjaa eikä rakennusta mitä palvoa. Kaikki tarvittava on jo sydämessäni ja se sydän on täynnä iloa ja valoa : )

 Sain jokin aika sitten anonyymiltä kommentin, joka käsitteli asiaa jota olin miettinytkin. Toisen anonyymin kommentoidessa harmistuneena siitä, että postauksen loppuun toivotelen aina  "Iloa ja valoa".
 Aloinkin heti välttelemään toivotusta, koska ajattelin sen ärsyttävän kaikkia muitakin. Ja silloin minä en ollut enää minä.
 Alla olevan Anonyymin komentti tulikin juuri sopivaan saumaan muutama päivä sitten ja päätin toivottaa ilot ja valot jatkossakin, koska se on minun tapani välittää lukijoille arkeen jotain syvällisempää. Enkä edes halua toivoa kenenkään elämään surua ja pimeyttä : )

"Bloginpitäjät", älkää lähtekö liikaa miellyttämään kaikkia

kommentoijia...ilot ja valot kannattaa toivottaa,
sanavahvistukset käyttää ja näyttää...sillä näin teette
juuri teidän omasta blogista omaleimaisia ja teidännäköisiä!!!
Niitä ja näitä samanlaisia blogeja kun riittää ihan loputtomasti...
kodit alkavat jo muistuttaa toisiaan ja kohta tekstitkin on
arvattavissa! Persoonallisuus häviää ja muotivillitys pureutuu
jokapaikkaan, harmillista. Kodeista pitää huokua se jokin!"

Kommentit ovat loistavaa vuoropuhelua ja ne usein piristävät päivää, joten kiitos niistä!
Kommentin tarkistus härpäkkeet sen sijaan ovat ärsyttäviä ja poistin sen, koska en sellaista ollut asentanutkaan : )
 Ja ettei nyt liian syvälliseksi menisi, niin jotain pinnallistakin luvassa- esittelen pian  mitä kaikkia ihania  joulukoristeita tilasin meille kotiin, minulla on myös mielessä  kirjoittaa Feng shuista meidän perheen malliin, pysyhän siis kuulolla! 

Tälläisiä pohdintoja näin aamutuimaan, nyt töihin suuntaa tieni.

Minä olen minä enkä muuksi muutu, joten ihanaa perjantaita Sinulle sekä 

ILOA JA VALOA!