Kesä!

Kiitokset taas ihanista kommenteistanne!

Tänä kauniina aurinkoisena aamuna jäin miettimään, katsellen ulos likaisista ikkunoista (pesemättä, vieläkin!), että koska viimeksi on perhetämme kohdannut jokin oikein ihana juttu? Ehdin jo melkein tottua siihen tunteeseen mikä tuli, kun oli jotain tosi kivaa odotettaavaa, kuten ensin rivarin osto, asuntovaunun osto, matkustelua, nykyisen talon osto, remonttia ja ja..
Talvella jännitin työni puolesta useampaan otteeseen, kun hoitolasten vanhemmat olivat yt-neuvotteluissa ja sittemmin sairaana, mutta selvisivät. Minulta kuitenkin yllättäen työt loppuvat elokuussa, kun hoidokit menevät laajennettuun päiväkotiin. Aluellamme on syksyllä vapaita hoitopaikkoja todella monella hoitajalla. Tulevaisuus siis taas kerran auki ja se kyllä huolettaa näinä aikoina. Tässä vaiheessa elämää haluaisi työn olevan pysyvä tai ainakin omassa harkinnassa, kun menot kuitenkin ovat pysyviä oli sitten tuloja tai ei.
Ja sitten ystävämme kuolema.
Okei, aika ostovoittoista on viime vuodet olleet, taitaa olla aika pysähtyä. Ja nauttia siitä mitä on. Ja onhan sitä edelleen; kaikki lapseni kesälomaa viettämässä, ihana luonto ja vehreä puutarha, josta nautin suunnattomasti, me olemme saaneet pysyä terveinä ja ainakin miehellä on töitä.
Kesäloma suunnitelmat menivät uusiksi, mutta odotankin innolla retkiä lähimetsiin ja rantoihin. Ulkomaan matkan sijaan hankimme pihalle altaan, jossa voi hellepäivänä virkistäytyä, eilen keksin paikan omenapuista riippukeinulle, kirjastosta kasoittain kesälukemista ja sitten vaan toivotamme tervetuloa kesälomalle.







Kiviä pihalle