Neiti Pupunen

Olen ommellut todella pitkästä aikaa!
Muutamia valmiita pupuja blogeissa nähdessäni, sain innon kasata omani, osat on leikattu jo ajat sitten ja odottivat vain inspiraatiota. Seuraavaan teenkin pieniä muutoksia.
Tässä neiti Pupunen ;-)




Rentouttavaa lauantaita!

Summasummarum

Viikonloppu, jes!
Äitiyslomalla kun ei ollut eroa päivällä, illalla, eikä edes viikonlopulla, niin nyt osaa taas nauttia kiireisen työviikon jälkeisistä vapaista, viikonlopusta.
Lisäksi meillä on talviloma, jes. Ihan jo tulevan talviloman tiedon takia "törsäsimme" joululoman remonttiin, nyt päästään pois kotoa aurinkoon, pois remontista, pois arjesta, pois tiskeistä ja pyykeistä.

Lomaa en ole odottanut, ennen kuin nyt muutaman päivän vasta ja nytkin pakotin itseni iloitsemaan kalliista matkasta, kaikesta huolimatta, en anna tilanteen pilata sitä, EN!
Silloin kun matka aurinkoon varattiin en tiennyt että olemme "riidoissa" puolen miehen suvun kanssa. Ja matkakohdekin on valittu samaan, kuin miehen lähiomaisetkin menevät ja joita emme ole tavanneet sitten muutaman viikon ennen joulua alkavan polemiikin jälkeen.
Viimeiset yöt ovatkin olleet painajaisia täynnä. Unessa minä selitän ja kerron miksi haluan vihdoin pitää heihin etäisyyttä ja lopettaa heidän paskan puhumisen (vaikka tiedän että se jatkuu, jatkuu ja vain tästä yltyy) yritän heille unessa kertoa, että tämä on ainoa keinoni jatkaa elämää eteenpäin ja yrittää unohtaa, minä en heidän pelisäännöillään osaa pelata, enkä edes halua enää. (Säännöt on heidän mielestään vain muita varten, itse saa fuskata minkä kerkiää)
Ja niissä unissakaan en saa heitä ymmärtämään.

Muutamia blogeja lukiessani tajusin miksi ihmiset piiloutuvat salasanojen taakse; ilkeämielisten ihmisten takia.
Itse en Blogistaniassa ole siihen vielä (kop, kop, kop) törmännyt ja toivottavasti en kooskaan törmääkään.
Tiedän että blogiani seuraa muutama tuttuni, joille en ole blogiani koskaan maininnut, enkä välttis haluaisi heidän tätä edes seuraavan, mutta he löysivät tänne "aivan itse".
En lukitse blogiani edelleenkään, vaikka toki mietin tarkoin mistä kirjoitan. Täytyyhän heillekin olla joku kanava mistä seurata edelleenkin meidän elämäämme ;-D

Mutta summasummarum, ihanaa ensi viikkoa teille blogi- ja muutkin YSTÄVÄT; minä, mieheni ja yhteiset tyttäremme nautimme etelässä lomasta ja auringosta!!!

Väriä

Ihana aurinko lupailee kevättä






Näinkin aikaiselle "kevätihmiselle" tulppaanien sävyissä ei ollut vielä paljoa vaihtoehtoja





Joulu ja punainen on yleensä meillä hetikohtapian riisuttu, mietin nyt kovasti väriä keväälle, minulla kevät on alkanut, vaikka aina ei ihan tunnu tai näytä ulkona siltä ;-) Kotiin en liiemmälti värejä halua, yritin viime keväänä ja kaikki ihanat värikkäät kankaat on ompelemattomina kaapissa.. Värittömyyden vastapainoksi olen kuitenkin ostanut värejä lapsille leikkeihin ja päälle laitettavaksi, en siis ole vielä aivan värisokea...







Ihanaa viikkoa teille kaikille!

Tuunailua

Yllättävän moni on laittanut bloginsa salasanan taakse tai jopa lopettanut kokonaan.. Muutama on tehnyt päätöksen, ettei postaa kun käsitöistä. Minä olen tässäkin suhteessa outo lintu, olen avannut sisintäni kirjoituksissani viime aikoina. Minä en keksi yhtäkään syytä miksi minun pitäisi postata vain sisustuksesta, elämääni liittyy paljon muutakin ja vaikka sitten ihan terapia mielessä postaan siitä, mikä milloinkin hyvältä tuntuu ;-)
Mutta älkää peljästykö, enimmäkseen tämä on kuitenkin sisustus ja tuunailu blogi edelleen ;-D
Joulunpyhinä tuunattiin 80-luvun kylppäriä ja saunaa, tällä mennään nyt muutama vuosi eteenpäin.. Pintoihin ei kajottu, lattia kyllä tekisi mieli vielä maalata, mutta mies vastustaa ajatusta, jos tiedätte jonkun maalanneen hyvällä menestyksellä kaakelilattian, niin kertokaa ihmeessä!
Mm. lauteet uusittiin ja puukiuas vaihdettiin sähköiseen, ennen peseydyimme tässä tilassa pikaisesti, nyt nautitaan ja saunotaan!

Suihkua ennen



Suihkua jälkeen



Saunaan päin ennen






Saunaan päin jälkeen





Sauna ennen



Ja jälkeen



Tässä kiukaan puolelta salamalla otettu, joka vääristää sävyjä, mutta ilman salamaa kuva oli niin epätarkka. Sorry, kiukaassa ikävät vesiroiskeet näkyvissä, meillä on tosi kalkkinen vesi :-(

Adagio!

Oli ihan pakko laittaa tämän hetkinen suosikki biisini tänne blogiinkin, elikkäs Lara Fabian Adagio. Ensimmäisen kerran tutustuin luita ja ytimiäni myöten kyseisen kappaleen innoittajaan (Adagio albinoni) noin 20 vuotta sitten ensimmäisessä vakkarityössäni Fuji Finland oy:ssä, ihanista ihanimmat työtoverini ja varhainen aamu hiljaisella osastolla, lumi leijailee hiljalleen ikkunassa ja kappale soi täyttäen koko tilan, ihmiset vaipuivat ajatuksiinsa kuka minnekin ja sen lumoavan hetken muistan ikuisesti..
Silloin olin nuori ja elämä edessä, voi kuinka tietämätön sitä silloin olikaan.. Kuinka nuoren naisen murheet tuntuivat kestämättömiltä eikä tarvinut huolehtia kuin itsestään, eikä aina itsestäänkään. Leukemian olin selättänyt, taistellut itseni elämään, adagio ja ajattelin ettei mitään pahaa voi enää tapahtua. Onhan se armollista, ettei tulevaa voi tietää, olisin varmasti heittänyt pyyhkeen kehään jo lukemattomia kertoja. Sitä kuvitteli nuoruuden huumassaan olevansa voittamaton, jotain ihmeellistä ja suurta piti tuleman. Adagio ja ensimmäinen työpaikka irtisanoi 90-luvun laman kourissa 11 työntekijää, samaa ympärillä tapahtui kaikkialla työttömiä oli 400000 eikä minun artesaani koulutuksella tehnyt oikeastaan mitään.Esikoinen työllisti minut vuosiksi sisarustensa kanssa, elämän piti olla onnellista mutta ei se ollut.
Selvisi että minun isäni ei olekkaan biologinen isäni, kenelle tästä asiasta olisi voinut reklamoida, yhtenä päivänä en vain ollut enää se, joka luulin olleeni, toinen puoli suvusta ei ollut enää minun sukuani.
Ihminen on käynyt pohjalla ainakin ja viimeistään silloin, kun hautaa oman lapsensa. Adagio, käyty on.
Avioerot ovat usein vaikeita tai kuten minun, helvetillisiä. Sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot ovat sallittuja, sen tiesi ex-miehenikin. Selvisin hengissä täpärästi, mutta selvisin, adagio. Huoli ja murhe lapsista on oleva aina läsnä.
Luulin jo onneni kääntyneen ja kääntyihän se lopulta, kai. Elämässä on värien kirjo, paistetta ja varjoja. Minä olen minä kokemuksieni kasvattamana ja ilmeisen vahvakin, enempää ei anneta, kun jaksaa kantaa, sanotaan. Missä mahtaa olla painorajat?
Mieheni ja lasteni myötä elämäni sai taas iloa ja valoa, mutta paljon myös varjoja, joista kirjoitinkin muutamaa viikkoa ennen joulua, tilanne hallinnassa siltä osin, olen pysynyt päätöksessäni tehdä niitä asioita mitä haluan, tavata vain niitä ihmisiä keitä haluan.
Olisi pitänyt viheltää "peli" poikki vain paljon, paljon aikaisemmin. Vuosia sitten.
Elämä jatkunee ja olen onnellinen. Olemme terveitä ja meillä on töitä, se on jo paljon se. Meillä on toisemme ja lapsemme.
meillä on tärkein.
Adagio.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Ja niin on vuosi taas vaihtunut. Viime vuosi oli onnellinen, vauvaa kasvateltiin yksivuotiaaksi, palailin äitiyslomalta työelämään, kesälomailtiin koko perhe, remontoitiin kotia oman näköiseksemme ja saatiin paljon myös aikaiseksi, matkusteltiin ja kaikkea sopivassa suhteessa.
Mietin tavoitteita tälle vuodelle.. Terveyttä toivon perheelleni edelleenkin ja työtä. Remontti on edennyt viime vuoden aikana aimo askeleen ja uskomatonta mutta totta; meillä tehdään pian loppusilauksia!
Ensi keväänä jos pääsisi etupihan kimppuun.. Puita kaadetaan taas muutamia ja uutta pensasta ja puuta istutetaan.. Kesää odotellessa ;-)
Ja yksi haaveeni on myös toteutumaisillaan, siitä kerron myöhemmin lisää ;-)