keskiviikko 10. joulukuuta 2008

11/24

 


Huomenta!
Ulkona on niin kaunista lunta on satanut!
Suurkiitokset myöskin eilisille kommentoijille, niinkuin kommenteissa jo kirjoitin, niin on ollut todella helpottavaa huomata, että maailmassa on vielä ihmisiä jotka välittävät. Lukuisien ystävieni tuki on ollut niin ikään todella tärkeää, kiitos teille ystäväni! Myös sydämessäni olen aina tiennyt, että en ole tehnyt mitään pahaa kenellekään. että On siis ihan tervettä tuntea itsensä loukatuksi. Ja että sekin on ihan normaalia, että kriisin aikaan traumat palaavat mieleen, varsinkin jos niitä ei ole mitenkään käsitelty. Että se siitä paranoidista skitsofreenista.
Voi pojat, että onkin helpottanut vuosien patoutumien purkaminen, siitäkin huolimatta että se vaati muutamien ihmisten loukkaamista, vai voiko totuuden kertominen todella loukata?
Olen myös kääntänyt uuden sivun eteenpäin elämässäni. Tästä edespäin en ole enää kenenkään kynnysmattona, sanon mitä ajattelen ja teen asioita joita haluan. Ja suurin muutos lienee siinä, että tapaan just niitä ihmisiä keitä haluan. Ajattelen myös itseäni vihdoinkin! (Ja tunnen itseni nyt oikeaksi kauhukakaraksi, uusi minäni vaatii hiukan harjoittelua ;-)

Näihin kuviin ja tunnelmiin, hyvää aamua itsekullekin, pitäkää huoli itsestänne!
Posted by Picasa

2 kommenttia:

  1. Oi miten hauska idea laittaa lyhdyn sisälle tonttuja, näyttää tosi kivalta!!
    Niin, meitä "kilttejä tyttöjä" on täällä varmaan läjäpäin, joskus on vaan hyvä päästellä höyryt pihalle.. Monet olettavat, että kilttejä ihmisiä voi polkea alleen miten lystää, silloin on vaan hyvä muistuttaa, että ei se asia ihan niin mene!

    VastaaPoista
  2. Hyvä tyttö sanon minä!

    Meidän täytyy pitää omia puoliamme ja olla "itsekkäitä"!!! Höyryjen päästely on hyvästä ja kun teilläkin varmasti se tuli "oikeasta asiasta".

    ...kun saa sanottua asioita, vaikka huutamalla, se helpottaa omaa taakkaa huomattavasti ja se onko kaikki mennyt toisella puolella perille...se jää arvoitukseksi, mutta SINÄ tunnet tehneesi jotain, sait kevennettyä sisintäsi ja pääset eteenpäin!

    Nämä perhetragediat ovat joskus tosi pahoja ja niihin on vaikeaa saada "tulosta" ikinä. Tärkeää on vain, että sinä ja miehesi olette "samalla puolella" ja tuette toisianne. Mehän elämme tätä elämää itseämme varten, emme sukulaisiamme yms.

    ...niin ystävät ovat kultaakin kalliimpia ja ketkä viimeisimmäksi jää tässä elämän tuiverruksessa ovat NIITÄ TOSI YSTÄVIÄ ja muita me emme oikeastaan tarvitsekkaan.

    Paljon voimia ja ajatuksia sinne <3

    Heidi
    <3

    ps. tämä virtuaalinen joulukalenterisi on ihana, tulempa sitä joka päivä katsomaan...

    VastaaPoista