perjantai 25. joulukuuta 2009

Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto

Tulipalon jälkeisinä päivinä minun teki pahaa lukea blogeja, facebookia ja muita elämänmakuisia viestejä. Tunsin hetkittäin katkeruutta suuresta perheeni menetyksestä, kun koti on mennyt. Facebookissakin lukuisat ihmiset pahoittelivat tapahtunutta sydämestään ja seuraavissa profiili kirjoituksissaan olivat jouluostoksilla ja missä kukakin. Meillähän elämä pysähtyi kuin seinään ja joululahjat olivat todellakin huolistamme pienin.
Ajattelin ettei tule joulua ei meille, ei tänä vuonnakaan.
Muutamassa päivässä katkeruus väistyi ja joulumieli alkoi hiipiä mieliin, ostin enemmän joululehtiä kuin koskaan nauttiakseni ihmisten joulukodeista, luin blogeja päivittäin, joista sain sisustusnälkääni ruokittua.
Joulua edeltävät päivät olivat meille kerrankin stressistä vapaat, meillä kun ei ole vatkainta, kulhoa tai muutakaan millä voisi leipoa yhtään mitään ja kun kaikista poistoon menevistä tavaroista ei ole tietoa vieläkään, niin uusia ei viitsi kaikkea hankkia.
Koristeet oli jo viritetty, kaksiossa ei juurikaan joulu-siivottavaa ollut, kun joka päivä saa siivota joka tapauksessa. Muutamia lahjoja oli jaksettu lapsille hankkia, olen sitä mieltä että ihmisillä on ihan liikaa tavaraa. Nyt leiriolosuhteissa muutaman kuukauden eläneenä, voin kertoa ettei ihminen elääkseen paljoa tarvitse.
Aatonaattona illan hämärissä lähdimme koko kahdeksan henkinen perhe ulkoilemaan, rakensimme meidän varakodin pihalle lasten kanssa hienon lumiakan ja vielä lumilyhdyn ja lähdimme kävelylle lähimetsään.
Siinä perhettäni katsoessani tunsin outoa pakahduttavaa tunnetta sydänalassani, niin voimakasta että puristi ja itkukin meinasi tulla. Ihmettelin ja ymmärsin lopulta mitä se oli; olin todella pitkästä aikaa onnellinen!!!
Ei sitä tarvitse kultaa ja kimallusta tunteakseen joulun, ei tarvitse leipomuksia eikä edes omaa kotia. Joulun tuo ihmiset ympärillä, lasten onnellisuus ja yhdessäolo. Joulun perimmäinen sanoma avautui uudella tavalla, opin taas jotain tärkeää.



tiistai 24. marraskuuta 2009

Rakkaus


Rakkaus on pitkämielinen
Rakkaus on lempeä
Rakkaus ei kadehdi
Rakkaus ei kerskaa
Rakkaus ei pöyhkeile
Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti
Rakkaus ei etsi omaansa
Rakkaus ei katkeroidu
Rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa
Rakkaus ei iloitse vääryydestä
Rakkaus iloitsee yhdessä totuuden kanssa
Rakkaus kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
Rakkaus ei koskaan häviä

Toinen hääpäivämme, hieman erilaisissa tunnelmissa kun suunnittelimme.
Onneksi Hääpäivä-matka on vielä suunnitelmissa muutaman viikon päästä (toivottavasti pysymme terveinä) <3<3

perjantai 20. marraskuuta 2009

Jaksaa, jaksaa

Vaan kun millään ei meinaa jaksaa.
Tunneskaalat toivosta epätoivoon on nyt koettu laidasta laitaan. Tulee elävästi mieleen lapseni kuoleman jäleiset tunnit, päivät ja viikot, koko muu maailma jatkaa eteenpäin suruvalittelujen jälkeen, vain minun/perheeni elämä on pysähtynyt paikoilleen. Niin se on myös nyt, joulun alusaika, ihmiset suunnittelevat, käyvät jouluostoksilla odottavat joulua. Me odotamme, että tapahtuisi jotain. Edes jotain.
Olen käynyt kotona muutaman kerran tulipalon jälkeen, mutta ei se talo tunnu kodilta, siellä hurisee tuuletuslaite, on pimeää, kun ikkunat on suljettu vanerilla, on kylmää, kun ei ole kukaan takkaa lämmittämässä tunnelma on aavemainen, puhumattakaan miltä siinä talossa haisee, kammottavalta savulta.
Asia on edennyt siihen, että saimme lopulta kaupungilta 6-8 henkiselle perheellemme kaksion, josta olin kyllä aika pöyristynyt, kuinka mahdutaan edes, pyöri päälimmäisenä mielessä. Kaupunki ei järjestänyt koulukyytiä pidemmältä, niin ainoa asunto oli otettava koulun läheltä, joka oli tarjolla. Koululaisten on päästävä kouluun ja minun töiden on päästävä jatkumaan. Ei ole vaihtoehtoa. Ei tässäkään asiassa.

Eräs ihminenkin sai taas mässäiltävää onnettomuudellamme :-( Ei tajunut tälläkään kertaa olla hiljaa, hänen mielipiteensä kun ei kiinnosta enää ketään muuta, kun muutamaa perheenjäsentänsä. Laittoi sitten tekstaria miehelleni, pahoitteli muka paloa ja vain miehen ja meidän kahden yhteisen lapsen osalta. Olisi jättänyt laittamatta mitään viestiä, eikö meillä ole tässä jo ihan tarpeeksi??
Yhteiskunnalliseksi kannanotoksi tarkoitettu iltiksen lehtijuttu (kuinka suomessa 2000-luvulla jätetään suurperhe täysin oman onnensa nojaan)oli sekin sensaation hakua, mies kun on joskus kyseistä henkilöä syyttänyt toisten onnettomuuksilla tms. mässäilemisellä, kun jollakin menee vielä huonommin tämä ihminen ammentaa voimansa siitä.
Onneksi minun tuntemani ihmiset ovat empatiakykyisiä ja pystyvät asettautumaan toisen asemaan, olen saanut tutuilta lukuisia auttamistarjouksia jos tarvitaan jotain niin otan vain yhteyttä. Lehtijutun perusteella on lukemattomia meille täysin vieraita ihmisiä tarjonnut apuaan. Punainen risti on tuonut lahjoituksena saamia välttämättömimpiä tavaroita, kuten peittoja, lakanoita, vuodesohvan, leluja ja imurin. Lisää saisi toivoa, olisi tarjolla astiasto ym. mutta ei meille mahdu. Erilaiset yhteisöt ja seurakunta on tarjonnut apuaan. Eli ihmisiä isolla I:llä löytyy kyllä.
Voimme myös sanoa, että onnettomuus on poikinut jotain hyvääkin, olemme mieheni kanssa päättäneet liittyä mukaan Suomen punaisen ristin toimintaan, haluamme auttaa tulevaisuudessa ihmisiä kriiseissään. Olemme myöskin liittyneet uusperheiden liittoon, kun kuulimme että uusperheelliset pitävät yhtä :-)

Nyt odotamme. Talolla käymme hakemassa kuukausien ajan tarvitsemamme tavarat, jotka eivät mene palosaneerauksen pakattavaksi puhdistukseen, näitä ovat mm. passit ja matkalaukut, juu olemme aikoja sitten varanneet kaksi matkaa :-) Laskut täytyy hakea, ikävä kyllä, tiliavaimet, joulukoristeet, säilyivät jees, saadaan kaksioonkin joulu! Ja joitain muita tavaroita, joita ei sitten enää saa,kun kaikki tavarat pakataan laatikkoihin ja koko talo tyhjennetään.

Meillähän oli joku aika sitten suunnitelmissa talomme myyntiin laitto ja uudemman tilalle osto, nyt asiat ainakin hiukan siirtyvä tuonnemmaksi. Kovasti kyllä mietimme vaihtoa siltä osin, että olimme rakentaneet taloomme myös sydämemme, että olisimmeko raaskineet siitä edes luopua. Nyt tilanne on muuttunut siltä osin. Taloa tulee korjaamaan vieraat ihmiset ja tällä hetkellä kolmekerroksinen talo ihan totuuden nimissä hirvittää ihan kamalasti. Mutta katsotaan, miten edetään, talo josta olemme kiinnostuneita ei vapaudu vielä pitkään aikaan, kenties tämä olikin jotain kohtalon omituista jekkua pelaa kanssamme aikaa :-/

Turvallista elämää teille kaikille! Olkaa varovaisia kynttilöiden kanssa, nyt kun niitä paljon poltellaan!

torstai 12. marraskuuta 2009

Talo palaa, pakko vaihtaa



Huudettiin päiväkodin puu-hipassa.
Edellisten postausten uudet tuulet yltyivät oikein puhuriksi sanoisko vaikka ihan myrskyksi asti, sillä kaksi päivää sitten meidä kodissa oli iso tulipalo. Se että kirjoitan asiasta nyt teille, perjantaina 13 pvä kolmen aikaan yöllä, johtuu siitä, että ensimmäinen yö palosta en nukkunut silmällistäkään, toissayönä sikeästi univelkoja pois ja muutaman kerran jälkeen lapsia rauhottelemaan herättyäni en saanut enää unta, joten sama kait se on jos kirjaan viimee päivien tunnelmia ja ajatuksia ensisijaisesti ihan itseäni varten ylös.

Meillä oli TAAS matkassa suojelusenkeli, ylirasittunut sekin repana jo, kyllä meidän perheessä riittääkin suojelemista. Taidan olla oikea epäonnen mangneetti, sen verran sattuu koko ajan.
Palo sai ilmeisesti alkunsa kylmästä tuhkasta, jonka mies oli vienyt terassille, joka oli muutaman päivän vanhaa,mutta joku kekäleistä on ilmeisesti ulkoilmassa lähtenyt kytemään. Lapsiperheessähän asiat jäävät usein kesken, kun pitää lähteä vaihtamaan vaippaa, antamaan juomista tms. ja niin jäi pussi siihen terassille, eikä tullut toimitettua pihalle asti, kuten yleensä.

Palo levisi salaman nopeasti, ennen kun palaneen haju paikallistettiin oli koko ihana remontoitu terassimme tulessa. Oli minuuteista kiinni, etteivät ikkunat räjähtäneet rikki ennen talosta ulos pääsyämme. Olin lasten kanssa shokissa ulko-ovella, kissat kadoksissa, muttei auttanut kun jättää ne palomiesten etsittäväksi.

Naapuritalosta seurasin shokissa kuuden paloauton työskentelyä talomme kimpussa ja neljä tuntia myöhemmin jouduin näkemään, kuinka kotimme kolme vuotta kestänyt remontti paloi muutamassa tunnissa. Vahingot olivat onneksi oletettua pienemmät, terassi tykötarpeineen paloi kokonaan, terassin alla olevat varastoidut tavarat paloivat kaikki. Savuhaittoja, nokea sisällä koko talossa ja sitten olohuoneemme. Ikkunat rikki kauttaaltaan paloseinässä, toinen sohvista, kolmijalka lamppu, koriste esineet, matto, televisio, kotiteatterilaitteet tuhoutuivat palossa, myös lautaseinä ja lattia täytyy uusia. Puhumattakaan pesutöistä, astiat, tekstiilit kalusteet ja kaikki. Voi pojat, että tulee erilainen joulu meille tänäkin vuonna, neljäs joulu talossa ja todennäköisesti kuitenkaan ei.

Luulin, että pahin olisi siinä ja täysturvaa vakuutuksemme laittaisi pyörät pyörimään ja asiat alkaisivat selkiytymään, arki palaamaan elämäämme niiltä osin kun on mahdollista.
Palosta lähdimme yöksi vanhemmilleni järkyttyneiden lastemme kanssa.
Ensimmäisenä päivänä emme kukaan osanneet oikein shokissa toimia ja puhuminen ja asian läpikäyminen valvotun yön jälkeen oli terapiaa sekin. Mies taasen käsittelee asian omalla tavallaan, vähättelee tapahtunutta kertoessaan siitä muille ja lähti valvotun yön jälkeen töihin. Palomiehet kertoivat meille, että oli minuuteista kiinni se, että palo olisi tuhonnut meidän koko kodin. Ja entä sitten jos palo olisi syttynyt yöllä, siinä tapauksessa me emme olisi tässä, meistä todella olisi päästy eroon ikuiseti.
Tässä kohtaa haluan muistuttaa teitä hyvät ihmiset; olkaa tulien ja kynttilöiden yms. kanssa erittäin huolellisia ja mielummin vaikka ylivarovaisia. Tuli leviää sekunneissa täysin hallitsemattomaksi, en olisi ikinä voinut uskoa miten nopeasti se tapahtuu. Ja ennen kun eläväiset on talosta ulos saatu. Yöllä vielä hitaammin kun hereillä.

No entäs sitten jälkihoito sitten. Sille en voi muuta kun hysteerisenä nauraa, kun itkemään en halua alkaa, sille ei loppua sitten varmaan näkyisi, kun on alulle päässyt.
Vakuutusyhtiön kanssa neuvotellaan ja palaveerataan nyt tikusta ja asiasta. Kaksi päivää tulipalosta kulunut ja olen viettänyt yli kuusi tuntia puhelimessa etsien sijaisasuntoa Lohjalta. Olen puhunut eri tahojen kanssa, lukuisin eri ihmisten kanssa, kerran ja uudelleen, soittanut sinne ja tänne, täyttänyt vuokra-asunto hakemuksia (???!) todennut, että jos meillä jommalla kummalla ei olisi vakituista työtä tai luottotiedoissamme olisi merkintä jäisi vaihtoehdot todella vähiin. Mutta ei niitä vaihtoehtoja ole nytkään. Kaupunki tarjoaa meille asuinalueeltamme kaksiota. Tietenkin sillä perusteella, että vakuusmaksu on maksettu että saa avaimet ja että toimitamme mm. viime vuoden verotustiedot asuntotoimeen. Hei haloo jos kahdeksan henkinen perhe on väliaikaisesti asunnoton, niin mitä ihmettä kaupunki tekee meidän viime vuoden verotettavilla tuloilla??
Ei varmasti ole pelkoa, että kaksioon jäisimme yhtään pidemmäksi aikaa, kun on pakko.

Ihmistä, jonka pitäisi keskittyä omansa ja varsinkin lastensa trauman purkamiseen ja käsittelyyn, pompotellaan paikasta toiseen, se huomio ja aika, jonka lasten olisi pitänyt vanhemmiltaan saada, on mennyt asioiden hoitamiseen tai sen yrittämiseen. Itsellä asian purku on puolitiessä, koska kaikki voima ja energia kuluu nyt ihan muuhun, kun pitäisi.
Punaiselle ristille (kotimaan kriisiapu) annan ruusuja, heillä odotetaan tietoa asunnostamme, jotta pääsevät vapaaehtoisten työntekijöiden kanssa kalustamaan sitä, että saataisiin se elämiseen kuuluva välttämättömyys, kuten patjat ja ruokailuvälineet. Seurakunta tilaa perheellemme Kansan raamattuseuran joulupaketin ja se oli ehkä konkreettisin asia, joka oli hoitunut tulipalon toisena päivänä kuuden tunnin soittelun jälkeen.
Eli kaksi päivää palosta ja oleilemme vielä vanhemmillani, kouluun eivät lapset ole päässeet yli 50 km matkasta johtuen, asunnosta ei tietoa.

Vakuutusyhtiö saa puolestaan kyllä risuja. Taidan sitoa heille jouluksi oikean ison kimpun. Se ihmetyttää, ettei vakuutusyhtiö ota kantaa asuntoasioihin, saamme itse sellaisen etsiä, hotellisakaan eikä majataloissa ole kaupungissamme tilaa. Heiltä ei ole tullut mitään konkreettista neuvoa, mistä voisi kysyä tai ylipäätään mistä voimme apua hakea. Shokissa oleva ihminen ei ole kaikkein parhaimmillaan hoitaessaan asioita, me emme ole aikaisemmin tässä tilanteessa olleet, vakuutusyhtiöllä varmasti on aiemminkin vastaavia asioita hoideltu. Eikä siinä vielä kaikki.
Vakuutusyhtiö palaveeraa huomenna talomme suuresta korjauskustannuksesta, siitä pikkupräntistäalakulmassa, että joudummeko vielä jopa itsekin maksumieheksi, koska tuhkat oli jätetty säädösten mukaan liian lähelle taloa (oletetaan että syttymis-syy oli tuhka) Arvatkaa kaksi kertaa olemmeko kelanneet rewillä hetkeen ennen paloa ja mitä tekisimme nyt toisin, jos olisimme arvanneet mitä seuraavat minuutit toivat tullessaan. Ja jos herrat päättävät, me maksamme -ja paljon.

Joulu lähestyy minkäs teet. Tuntuu että viimevuosien joulut ovat valuneet käsistä edellistä joulua 2008 lukuunottamatta. On ollut muuttoa ja remonttia, on ollut vauvan syntymää ja nyt neljäntenä jouluna tämä.

Meidän suojelusenkeli ansaitsee kyllä ruusut ja kunniamitalin. Me olemme kaikki elossa eläimiä myöten, asioilla on tapana järjestyä ja niillä lienee tarkoituksensa edelleen.
Katkeruus yrittää kuitenkin nostaa päätään, mitä kamalinta voit kuvitella perheellesi tai itsellesi tapahtuvan- se on minulle melko varmasti tapahtunut, niin paljon on elämässäni ollut epäonnea.

Mutta edelleen meillä on kaikkein tärkein, meillä on toisemme.












sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Uudet tuulet puhaltaa

MAINE vastaan LUONNE

Ne olosuhteet joissa elät, määräävät mainesi.
Se totuus, johon uskot, määrää luonteesi.
Maine on sitä, mitä sinun oletetaan olevan.
Luonne on sitä, mitä sinä olet.
Maine on valokuva.
Luonne on kasvot.
Maineensa ihminen saa ulkopuolelta.
Luonne kasvaa ihmisen sisältä.
Maine on sitä, mitä sinulla on,
kun tulet uuteen yhteisöön.
Luonne on sitä, mitä sinulla on sieltä lähtiessäsi.
Maineesi opitaan yhdessä tunnissa.
Luonteesi ei ehkä tule päivänvaloon vuodessakaan.
Maine syntyy hetkessä.
Luonteen rakentaminen kestää eliniän.
Maine kasvaa kuin sieni.
Luonne kuin tammi.
Yksi ainoa lehtiartikkeli luo maineesi.
Koko elämän kestävä aherrus antaa sinulle luonteen.
Maine tekee sinusta rikkaan tai köyhän.
Luonne tekee sinusta onnellisen tai onnettoman.

(Positiivari+plussa 3/93)

(Lievästä edellisestä "alakulopostauksesta" huolimatta, mieli on erittäin hyvä ja iloinen:-)
Sisustusta jatketaan tulevaisuudessa tässäkin blogissa ihan uudella innolla :-)

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!





torstai 15. lokakuuta 2009

Kyllä elämä on sitten ihmeellistä!
Monien ihanien sattumusten jälkeen on mukavia asioita odotettavissa tulevaisuudessa :-)
Kotona on menossa monta myllerrystä parhaillaan, niistä myöhemmin kerron ihan varmasti lisääkin, olen ehdottomasti parhaimmillani näin syksyn aikaan, kun joulua kohti ollaan menossa. Minua pitkään häirinnyt tuttava, erittäin ilkeä ihminen on nyt elämässäni ikävää historiaa, olen vihdoinkin avustettuna ymmärtänyt hänen syytösten johtuvan sairaudesta ja vaikka kuinka oikoisin asioita ja niiden oikeaa kulkua, ei ne muuksi siellä muutu, hän ei pysty menemään itseensä eikä katumaan sanojaan, ymmärtämään aiheuttamaansa pahaa mieltä. Hänen viesteihin tai syytöksiin en enää vaivaudu edes vastaamaan. Lähinnä enää naurattaa, niin hulluja syytöksiä ja asioita on vuosien saatossa esille tullut ;-)
Onnellinen olen saamastani tuesta ja ymmärryksestä, ystävistäni lukuisista ja perheestäni, tämän vuosia kestäneen koettelemuksen seurauksena olemme nyt vahvempia ja onnellisempia kuin koskaan. Varsinkin nyt kun ymmärrämme ettei riitaan tarvita välttämättä kahta, siihen tässä tapauksessa riittää ihan yksikin.
Me jatkamme tätä taivalta parina loppuun asti, meitä ei tässä maailmassa mikään muu, kuin kuolema voi erottaa. Ja siihenkin meillä on ratkaisu; toinen meistä odottaa siellä tunnelin päässä vasemmalla puolella sitä jälkeensä tulevaa..



Ihanaa viikkoa teille!



Uusi päivä

Tämä on uuden päivän alku.
Olen saanut tämän päivän voidakseni
käyttää sen oman mieleni mukaisesti.
Voin tuhlata sen- tai käyttää sen
hyödyllisesti,
mutta teenpä mitä tahansa,on se
tärkeää. Sillä annanhan sen vastineeksi
päivän elämästäni.
Kun huominen tulee,
tämä päivä on auttamattomasti ohi
jättäen jälkeensä
vain sen mihin olen sen vaihtanut.
Tahdon sen olevan voittoa, en tappiota.
Hyvää, en pahaa. Menestystä en
epäonnea,
jottei minun tarvitsisi katua siitä
maksamani hinnan suuruutta.
(tekijä tuntematon)

lauantai 19. syyskuuta 2009

Värit

Minua on aina kiehtoneet värit. Kuultavat, loisteliaat, tummat ja vaaleat. Ne tuovat energiaa ja voimaa. Sekoitettuna, yksinään, yhdistettyinä erillään. Värit ovat menneet myös elämässäni kausittain.
Jos olisin rikas, haluaisin opiskella sekä väri- että taideterapeutiksi, ala on nykyisin lääketieteessäkin tunnustettu, mutta opiskelu yksityisessä koulussa melkoisen kallista :-(

Lapsena värini oli vaaleanpunainen, teininä siihen yhdistyi musta ja pinkki.
Musta-valkoinen oli lempivärini monta vuotta alle kakskymppisenä ja vähän sen päällekin. Lontoossa ystävän kanssa kuvasimme vaatekaappiamme, missä ei ollut mitään muuta väriä, kun valkoista ja mustaa. Koti oli musta ja valkoinen.

Mustavalkoisuus niin vaatteissa kuin sisustuksessa on nykyaikana aika suosittua. Se on mielenkiintoinen yhdistelmä, joka kertoo käyttäjänsä sisäisestä maailmasta esimerkiksi sen, että hän haluaa elämäänsä selkeyttä. Se tuo ajatteluun määrätietoisuutta ja on hyväksi, jos joutuu tekemään paljon nopeita päätöksiä tai on elämässä suuren valintatilanteen edessä.

Ensimmäistä lasta odottaessani värini oli vaalea liila.
Kaikki oli vaaleaa liilaa ;-) Sitten tuli kasvun ja harmonian väri vihreä.
Ja sitten sininen, joka kesti vuosia. Henkisesti onnettomimman jakson, tähänastisessa elämässäni, elin sini-valkoisessa ympäristössä, matot, verhot, huonekalut kaikkineen päivineen olivat rauhoittavaa sinistä ja valkoista.


Sininen vakauttaa ja hidastaa, rauhoittaa mielen, tyynnyttää hermot. Se on hengen väri, joka auttaa meitä löytämään sisäisen olemuksemme, henkisyytemme. Kuulas, kirkas sininen on unien ja intuition väri. Sen rauhassa viihtyvät unelmat ja sielunmaisemat. Sininen rauhoittaa tunnemyrskyt, siksi sitä onkin menestyksellisesti käytetty ylikiihottuneille, levottoman ahdistuneille potilaille sekä vauhkoontuneille eläimille. Sininen liitetään kurkun alueeseen ja se auttaa meitä ilmaisemaan itseämme selkeämmin. Sanonta I feel blue englannin kielessä kuvaa hyvin sinisen kääntöpuolen. Se voi saada ihmisen väsähtäneeksi, apaattiseksi ja näköalattomaksi. Myös kylmäksi ja välinpitämättömäksi. Taivaansiniseen liittyy haikeutta ja yleviä tunteita, ehkäpä siksi sininen sopii lippuumme niin hyvin. Vaaleansinisellä on elimistöömme voimakkaasti antiseptinen, tulehduksia estävä ja parantava vaikutus. Sitä käytetään paljon ihottumiin, kuumeeseen, kurkkukipuihin, lastentauteihin, kouristuksiin, kirvelyyn ja päänsärkyyn. Vaaleansininen on auttanut monia myös kuukautisvaivoissa ja unettomuudessa.


Uusi elämänvaihe vaikean avioeron jälkeen aiheutti värien iloittelun, kotimme oli beige ja yllättäen; punainen!

Punainen on kuin elämä itse - se on veren, sydämen ja tulen väri. Voimakkaana, huomiota vaativana se herättää intohimoja ja aktivoi. Dynaaminen punainen on täynnä alkukantaisia vaistoja, elämänhalua, varmuutta. Kirkkaina, puhtaina sävyinä punainen kuvastaa rakkautta ja uuden elämän syntymää. Siksi se onkin niin hyvä väri elämään väsyneille, aneemisille ja harhaileville ihmisille. Punainen lämmittää palelevan, laittaa veren kiertämään nopeammin, nostaa verenpainetta ja pistää vipinää liikkeisiin. Ei ihme, että tutkimusten mukaan koehenkilöt jaksoivat juosta nopeimmin punaisissa verkkareissa.

Muutto nykyiseen kotiimme muutti taas värit, tämä vaihe on ollut elämäni onnellisimpia, väreinä vaaleat sävyt ja valkoinen.

Valkoinen valo pitää sisällään kaikki sateenkaaren värit. Valkoinen vaate heijastaa katsojan silmiin koko värikirjon. Täydellisenä se kuvastaa hyvin sellaisia sanoja kuin puhtaus, toivo, oikeudenmukaisuus. Valkoinen keventää oloa ja sopii erityisen hyvin lämpimään kesään, jolloin se viilentää ja antaa tilaa luonnon hehkeille väreille. Valkoisessa vaatteessa tuntee olevansa avoin kaikelle, vastaanottavaisempi ja antavaisempi myös ihmissuhteissa.

Tänä syksynä on tehoste ja voimaväri energiaa antamaan ollut luumu ja tumman violetin sävyt. Vaatteissa ja koruissa ripaus, kotona pienen pieninä paloina annosteltuna. Tuntuu hyvälle muuttuvassa elämäntilanteessani. Olen ollut tekemisissä myös hyvin negatiivisten asioiden ja ihmisten kanssa viime kuukausina ja väri on ollut minulle voimaa antava. Haluan ajatella että hyvyys voittaa pahuuden.


Suuret uskonnolliset johtajat ovat pukeutuneet kautta aikojen violetin juhlaviin sävyihin. Se onkin kaikkein "henkisin" väri, jonka värähtelyt ovat hienot ja nopeat. Violettia kuvataan sanoin nöyryys, uhrautuvaisuus, toisten auttaminen. Se on korkeimman minän väri, hengellinen, rauhoittava ja pysähdyttävä. Violetti puhdistaa meitä syvältä, solutasolla. Se kannustaa meitä luovuuteen ja haluun palvella ihmiskuntaa, tuoda valoa, rakkautta ja rauhaa maailmaan. Tämä väri auttaa taiteilijoita löytämään innoituksen, sekä palauttaa heidän mielenrauhansa ja tyyneyden

Kursivoidut värien kuvaukset olen lainannut Marika Borgin teksteistä.

Kun mietin värejä elämässäni, valinnat ovat tulleet jostain syvältä, mikä on milloinkin tuntunut hyvältä. Nyt kun olen tutustunut värien merkitykseen ja sanomaan olen melkoisen ihmeissäni, etten ole värejäni valinnut tietoisesti.

Ihanaa viikonloppua teille kaikille!

Elämän kauneimmat asiat
näkee vain sydämellään

Helen Keller






 
Posted by Picasa

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Syksy saapuu..

Luvattoman pitkä tauko, suokaa anteeksi!
Kesä lähenee loppuaan, mutta toisaalta jokainen päivä tuo uuden mahdollisuuden ja uusia haasteita kohti tässä mennään:-)
Syksy on ihanaa tunnelmallista aikaa, takassa räiskyy tuli, kynttilät palavat hämärässä illassa ja rentouttava musiikki soi taustalla. Villasukat kaivetaan esille ja kietoudutaan torkkuhuopaan juomaan teetä.
Nautin suunnattomasti kävelyistäni metsässä, uudet kumisaappaat jalassa ja lempimusiikkia kannettavassa cd-soittimessa, syksyn tuoksu tuo mieleen muistoja lapsuudesta.

Ihanaa alkavaa viikkoa teille kaikille!











tiistai 23. kesäkuuta 2009

Kivi kiveltä..

Pihaa rakennetaan kivi kiveltä.. Ja pikkuhiljaa alkaa valmistakin näkemään:-)
Risumaja sai kivistä ja sementistä lattian, paikallaan on siis ja pysyy :-)
Lomalla saadaan varmasti nämä kivet viimeistään paikoilleen, jolloin niitä voisi tilata toisen samanlaisen kuormallisen :-)

Nautitaan nyt ihanista hellepäivistä!












torstai 18. kesäkuuta 2009

Juhannus

Se on jo keskikesä..
Pihalla kivikasa ei ole juurikaan pienentynyt, mutta kohta alkaakin loma, niin sitten..
Näiden etupiha kuvien myötä toivotan mukavaa juhannusta teille kaikille!










Risumaja..


sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Kesä!

Kiitokset taas ihanista kommenteistanne!

Tänä kauniina aurinkoisena aamuna jäin miettimään, katsellen ulos likaisista ikkunoista (pesemättä, vieläkin!), että koska viimeksi on perhetämme kohdannut jokin oikein ihana juttu? Ehdin jo melkein tottua siihen tunteeseen mikä tuli, kun oli jotain tosi kivaa odotettaavaa, kuten ensin rivarin osto, asuntovaunun osto, matkustelua, nykyisen talon osto, remonttia ja ja..
Talvella jännitin työni puolesta useampaan otteeseen, kun hoitolasten vanhemmat olivat yt-neuvotteluissa ja sittemmin sairaana, mutta selvisivät. Minulta kuitenkin yllättäen työt loppuvat elokuussa, kun hoidokit menevät laajennettuun päiväkotiin. Aluellamme on syksyllä vapaita hoitopaikkoja todella monella hoitajalla. Tulevaisuus siis taas kerran auki ja se kyllä huolettaa näinä aikoina. Tässä vaiheessa elämää haluaisi työn olevan pysyvä tai ainakin omassa harkinnassa, kun menot kuitenkin ovat pysyviä oli sitten tuloja tai ei.
Ja sitten ystävämme kuolema.
Okei, aika ostovoittoista on viime vuodet olleet, taitaa olla aika pysähtyä. Ja nauttia siitä mitä on. Ja onhan sitä edelleen; kaikki lapseni kesälomaa viettämässä, ihana luonto ja vehreä puutarha, josta nautin suunnattomasti, me olemme saaneet pysyä terveinä ja ainakin miehellä on töitä.
Kesäloma suunnitelmat menivät uusiksi, mutta odotankin innolla retkiä lähimetsiin ja rantoihin. Ulkomaan matkan sijaan hankimme pihalle altaan, jossa voi hellepäivänä virkistäytyä, eilen keksin paikan omenapuista riippukeinulle, kirjastosta kasoittain kesälukemista ja sitten vaan toivotamme tervetuloa kesälomalle.







Kiviä pihalle


perjantai 29. toukokuuta 2009

Poissa

Ei sitä voi käsittää, eikä sitä halua uskoa.
Emme enää kuule nauruasi, vitsejäsi, huumorimies on nyt poissa.
Sairauden uuvuttamana ja aivan liian varhain sinä lähdit.

Hyvä ystävä, Jeminan kummisetä, lepää rauhassa!



Aurinko nousee,
On kastetta maassa.
Aika on herätä,
Nousta ja lähteä,
Kohdata ystävä kallehin.

Niin kaunis on maa,
Niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
Ja varjoisat veet,
Niin varjoisat veet.

Päivä on kirkas,
Vain metsässä tuulee.
Aika on naurun
Ja leikin ja riemun.
Mukana ystävä kallehin.

Niin kaunis on maa,
Niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
Ja varjoisat veet,
Niin varjoisat veet.

Aurinko laskee,
Jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.

Niin kaunis on maa,
Niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
Ja varjoisat veet,
Niin varjoisat veet.


sanat Kari Rydman

tiistai 19. toukokuuta 2009

Luominen

Vanhin tyttäreni Eerika 9v. on omanlaisensa kulkija, boheemi taiteilija. Taiteilijoiden elämä voi olla vaikeaa ja niin se Eerikankin kohdalla on ollut. Tämä herttainen ja hyväsydäminen tyttö on ollut pienempänä todella vilkas, kunnes keksin antaa hänen leikkiä vesileikkejä, siitä 2,5 vuotiaana hän sirtyi maalaamaan vesiväreillä ja sittemmin piirtämään. Eerika piirtää joka päivä monta tuntia ja kirjoittaa runoja, lauluja. Taiteeseen ja tekemiseen hänellä on valtava palo, askarteluita syntyy materiaalista kuin materiaalista. Mutta ystäviä ei tytöllä juurikaan ole. Taiteilijoita kun ei aina ymmärretä. Mielenkiinnon kohteet ovat niin erilaiset kun ikätovereilla ja ajatukset lentävät jossain kaukana. Äitinä olen asiasta äärimmäisen surullinen, tiedän tytön olevan mitä parhain ystävä, Eerika on niin hyväsydäminen ja lempeä, toki hänestä löytyy tulta ja tappuraakin. Kissat ovatkin Eerikalle nykyisin todella tärkeitä ja olen iloinen, että kissat näkevät sen, mitä ihmislapset eivät näe. Eerika käy myös kuvataidekerhoa, seuraavassa muutama työ, seitsemän luomisen työn sarjasta. Tekstit ovat lyhennetty ja vain kuvien tueksi suuntaa antavia. Alkuperäiset työt ovat A3 kokoisia.




Alussa Jumala loi taivaan ja maan
Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä. Jumala sanoi "Tulkoon valo."



"Kasvakoon maa vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita."



"Tulkoon vesiin kaloja ja taivaalle lintuja."



"Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja, kaikkia karjaeläimiä, pikkueläimiä ja villieläimiä."




Paratiisin keskelle Jumala kasvatti elämän puun sekä
Hyvän- ja pahantiedon puun



"Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen"
Herra Jumala teki miehen kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo. Ja he olivat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä he tunteneet häpeää.