lauantai 30. elokuuta 2014

Sohva on kodin sydän





Tiedättekö, minuun on iskenyt TAAS sovanvaihto kuume. 

  Niin ihana kun tämä Ikean Arild nahkasova onkin, kaunis ja helppohoitoinen, niin ei tämä sellainen kotoinen löhöilysohva ole parhaalla tahdollaankaan, nojatuolissakin kun pitäisi istua selkä ihan suorana. 
 Tämä on enemmän sellainen vieraiden kanssa seurustelua varten tarkoitettu kokonaisuus. 
 Muutama hutihyppy meidän juniori kattimukselta on jättänyt raapaisun jäljet nojatuoliin. Jälkiä tulee ja se on selvä ja valitsimme Arildin juuri sen paksun nahkan ansiosta, näiden aikuisten kissojen kanssa pärjäsi kyllä loistavasti.

  Olen ollut tosi tyytyväinen Arildiin, niin kaunis ja valkoinen. Mutta itse haluan pehmeämmän ja lämpimämmän sohvan ja nojatuolit. Palaamme takaisin lähtöruutuun eli Kivikkiin tai Ektorpiin. 

 Tulipahan kokeiltua nahkasohvaakin ja myytyä ne Kivikit muutama vuosi sitten. Meille kivikit tuli silloin heti kun ne uutuutena Ikeaan tulivat, blogistaniassa olin kerrankin ensimmäisten joukossa nythän näistä on tullut jo lähes "blogisohvia".

  Mutta mitä näitä jossittelemaan, sieltähän niitä Ikeasta saa uusia. Ektorpitkin on vaihtoehto, sillä meillä on sisustus muuttumassa vähän pehmeämpään suuntaan. Molemmat ovat olleet loistavia lapsi- ja eläinperheessä, pestävien vaihtopäällisten ansiosta ja pestä niitä päällisiä sitten saakin taas, huoh! Mitä sitä ei tekisi käyttömukavuuden eteen.
Kun vain osaisi päättää.. 

















torstai 28. elokuuta 2014

Fiilikset

Postasin eilen todella tärkeästä aiheesta: koulukiusaamisesta.
    Aihe on mielestäni noussut nyt paljon julkisuuteen ja hyvä niin, en minäkään voinut olla laittamatta korteani kekoon. 
Olen asiasta vaiennut vuosia vaikka se on koskettanut yhtä perheeni jäsentä tavalla, jonka jälkiä hän yrittää parannella seuraavat vuodet, eikä takeita eheytymisestä ole. En ole avautunut asiasta aiemmin julkisesti, koska halusin suojella lastani, mutta nyt tajuan että olen samalla suojellut myös kiusaajia, joiden vanhemmat eivät tiedä asiasta tänäpäivänäkään. 
  Koulu hoiti hommansa huonosti, itse olin lopulta neuvoton tilanteessa. Lopulta tyttö katsoi kai parhaakseen vastata kysymykseen "miten koulupäivä meni?"  Yhä useammin -"Ihan hyvin."
 Piti aikuiset tyytyväisinä ja sairastutti siten itsensä. 
    Asioista pitää pystyä puhumaan vaikka nämä asiat ovat vaikeita, mitään muutosta ei tule jollei asioihin puututa. Luultavasti on paljon vanhempia joille ei tule edes mieleen, että jollekin lapsensa luokkakaverille kouluun meno on painajaista ja että tämä nuori voisi mielummin kuolla, kun tulla enää kiusatuksi. Tai vaikka kiusaaminen olisi loppu niin mitä se on saanut aikaan itsetunnolle vuosia kestäneenä.

Mainitsinkin että olen menossa isoon lonkkaleikkaukseen ja jään pitkälle sairaslomalle. En usko sattumaan joten tiedän, että näin on tarkoitettu. Ajoitus on melkein täydellinen.  
  Kun en ole itse osannut tai älynnyt pysähtyä niin sitten jalka alkaa reistailla siihen malliin, että on pakko. Olen ollut kovassa flunssassa tämän viikon kotona potemassa ja täytyy sanoa, että tekee hyvää olla hetken yksin, hiljaisuudessa. Kuunnella hyvää musiikkia, oikoa sohvatyynyjä, hengittää ja hiljentyä kuuntelemaan sisintään.
 Miten minä voin ja jaksan, mitä minulle kuuluu.









keskiviikko 27. elokuuta 2014

Joko on syksy

  Kesäloma hujahti taas niin nopeasti, melkein ahdisti jäädä lomille, kun tiesi että se on ihan heti kohta ohikin.
Välillä blogin kohtalokin on tässä mietityttänyt, kuten niin monia muitakin pitkään bloganneita, hei mun blogi on ollut olemassa jo seitsemän vuotta!
 Paljon on näiden vuosien aikana muuttunut, koti vaihtunut muutamaankin otteeseen, lapset ovat kasvaneet, on ollut isoja iloja ja musertavia surujakin. 

   Koulukiusaaminen on ollut onneksi paljon otsikoissa viime viikkoina koulujen alettua ja ikävän tuttua se on ollut meidänkin perheessä. 
 Vanhin tyttäreni oli vuosia koulukiusattu, asiaan ei puututtu riittävästi ja tällä hetkellä tilanne on se, että tyttö on vaikeasti masentunut, eikä kykene edes käymään koulussa. 
  Tytöllä on toki haasteita elämässään muitakin, mutta kiusaamiseen se ei silti oikeuta. Kiusaajat eivät tiedä tekojensa seurauksia ja elävät onnellista nuoruuttaan, heidän vanhemmille ei koulu  kiusaamisista koskaan edes ilmoittanut.
    Tyttö muutti isänsä luokse toiseen kaupunkiin ja vaikka kusaaminen luultavasti loppuikin, niin tytön oireilu paheni kuitenkin huomattavasti. Hän ei näe itsessään mitään hyvää ja tuntee olevansa täysi nolla. Tytön elämänhalu on hukassa ja hän on tällä hetkellä ammattilaisten hoidettavana pitkän ajanjakson.
  Ei auta vaikka me vanhemmat ja läheiset olemme yrittäneet kuinka tyttöä nostaa ja kertoa hänen arvoaan, tärkeyttään meille juuri sellaisena kun on. Kiusaaminen on jättännyt jäljet joiden korjaaminen vie useita vuosia, jos riittääkään.

 Vetoan sinuun lukijani, puhuthan nuorille ympärilläsi miten vakavia seurauksia kiusaamisesta voi pahimmillaan olla, omaisille tämä huoli ja tuska omasta lapsestaan on välillä käydä ylivoimaiseksi.
 Aikuisten on puututtava aina kiusaamiseen. Toiset ovat vain vahvempia kuin toiset mutta JOKAINEN elämä on tärkeä!

  Kerroin tässä taannoin meneväni jalkaleikkaukseen ja aika on nyt lopultakin syyskuulle. Blogi tulee luultavasti päivittymään useammin, kun olen pitkällä sairaslomalla.




Aurinkoista päivää sinulle!