Jaksaa, jaksaa

Vaan kun millään ei meinaa jaksaa.
Tunneskaalat toivosta epätoivoon on nyt koettu laidasta laitaan. Tulee elävästi mieleen lapseni kuoleman jäleiset tunnit, päivät ja viikot, koko muu maailma jatkaa eteenpäin suruvalittelujen jälkeen, vain minun/perheeni elämä on pysähtynyt paikoilleen. Niin se on myös nyt, joulun alusaika, ihmiset suunnittelevat, käyvät jouluostoksilla odottavat joulua. Me odotamme, että tapahtuisi jotain. Edes jotain.
Olen käynyt kotona muutaman kerran tulipalon jälkeen, mutta ei se talo tunnu kodilta, siellä hurisee tuuletuslaite, on pimeää, kun ikkunat on suljettu vanerilla, on kylmää, kun ei ole kukaan takkaa lämmittämässä tunnelma on aavemainen, puhumattakaan miltä siinä talossa haisee, kammottavalta savulta.
Asia on edennyt siihen, että saimme lopulta kaupungilta 6-8 henkiselle perheellemme kaksion, josta olin kyllä aika pöyristynyt, kuinka mahdutaan edes, pyöri päälimmäisenä mielessä. Kaupunki ei järjestänyt koulukyytiä pidemmältä, niin ainoa asunto oli otettava koulun läheltä, joka oli tarjolla. Koululaisten on päästävä kouluun ja minun töiden on päästävä jatkumaan. Ei ole vaihtoehtoa. Ei tässäkään asiassa.

Eräs ihminenkin sai taas mässäiltävää onnettomuudellamme :-( Ei tajunut tälläkään kertaa olla hiljaa, hänen mielipiteensä kun ei kiinnosta enää ketään muuta, kun muutamaa perheenjäsentänsä. Laittoi sitten tekstaria miehelleni, pahoitteli muka paloa ja vain miehen ja meidän kahden yhteisen lapsen osalta. Olisi jättänyt laittamatta mitään viestiä, eikö meillä ole tässä jo ihan tarpeeksi??
Yhteiskunnalliseksi kannanotoksi tarkoitettu iltiksen lehtijuttu (kuinka suomessa 2000-luvulla jätetään suurperhe täysin oman onnensa nojaan)oli sekin sensaation hakua, mies kun on joskus kyseistä henkilöä syyttänyt toisten onnettomuuksilla tms. mässäilemisellä, kun jollakin menee vielä huonommin tämä ihminen ammentaa voimansa siitä.
Onneksi minun tuntemani ihmiset ovat empatiakykyisiä ja pystyvät asettautumaan toisen asemaan, olen saanut tutuilta lukuisia auttamistarjouksia jos tarvitaan jotain niin otan vain yhteyttä. Lehtijutun perusteella on lukemattomia meille täysin vieraita ihmisiä tarjonnut apuaan. Punainen risti on tuonut lahjoituksena saamia välttämättömimpiä tavaroita, kuten peittoja, lakanoita, vuodesohvan, leluja ja imurin. Lisää saisi toivoa, olisi tarjolla astiasto ym. mutta ei meille mahdu. Erilaiset yhteisöt ja seurakunta on tarjonnut apuaan. Eli ihmisiä isolla I:llä löytyy kyllä.
Voimme myös sanoa, että onnettomuus on poikinut jotain hyvääkin, olemme mieheni kanssa päättäneet liittyä mukaan Suomen punaisen ristin toimintaan, haluamme auttaa tulevaisuudessa ihmisiä kriiseissään. Olemme myöskin liittyneet uusperheiden liittoon, kun kuulimme että uusperheelliset pitävät yhtä :-)

Nyt odotamme. Talolla käymme hakemassa kuukausien ajan tarvitsemamme tavarat, jotka eivät mene palosaneerauksen pakattavaksi puhdistukseen, näitä ovat mm. passit ja matkalaukut, juu olemme aikoja sitten varanneet kaksi matkaa :-) Laskut täytyy hakea, ikävä kyllä, tiliavaimet, joulukoristeet, säilyivät jees, saadaan kaksioonkin joulu! Ja joitain muita tavaroita, joita ei sitten enää saa,kun kaikki tavarat pakataan laatikkoihin ja koko talo tyhjennetään.

Meillähän oli joku aika sitten suunnitelmissa talomme myyntiin laitto ja uudemman tilalle osto, nyt asiat ainakin hiukan siirtyvä tuonnemmaksi. Kovasti kyllä mietimme vaihtoa siltä osin, että olimme rakentaneet taloomme myös sydämemme, että olisimmeko raaskineet siitä edes luopua. Nyt tilanne on muuttunut siltä osin. Taloa tulee korjaamaan vieraat ihmiset ja tällä hetkellä kolmekerroksinen talo ihan totuuden nimissä hirvittää ihan kamalasti. Mutta katsotaan, miten edetään, talo josta olemme kiinnostuneita ei vapaudu vielä pitkään aikaan, kenties tämä olikin jotain kohtalon omituista jekkua pelaa kanssamme aikaa :-/

Turvallista elämää teille kaikille! Olkaa varovaisia kynttilöiden kanssa, nyt kun niitä paljon poltellaan!