Se on syksy

Vierähtipä aikaa sitten viime kerrasta, mutta hei elämä välillä on!

Meidän perhe kasvoi kesällä kun saimme kotiin uuden perheenjäsenen, bostoninterrierin josta olen haaveillut jo pitkään.

Lola on juuri niin ihana kun kuvittelinkin, lasten kasvun myötä alkaa syli jäädä tyhjäksi, nuorimmaiset lapsetkin ovat kavereillaan ja menoissaan päivittäin. Tarvitsin oman vauvan.

Tässä hän on:

Mukavaa viikkoa!

Terveisiä Tukholmasta

Mukava miniloma vietetty Tukholmassa. 

Olen pitkään jo halunnut Tukholmaan ostoksille, mutta syystä ja toisesta se on aina jäänyt, siitä on siis vuodia kun olen siellä viimeksi käynyt ja nyt sitten haaveena jos vaikka kesälomalla uusiks.

Olihan tuo viime kerrasta muuttunut, paljon löytyi ostettavaa kotiin ja päälle vaan autohan olisi pitänyt olla mukana.

Söimme Jamie Oliver ravintolassa joka jo sinäänsä oli kokemus, kiertelimme vanhassa kaupungissa, keskustassa ja Kungsholmenissa yövyimme hotellissa, vastapäätä ihanaa Svartvita rum liikettä.

Joskus on mentävä pidemmälle nähdäkseen lähelle, tämäkin pitää paikkaansa ja taisin saada vähän selvyyttä ajatuksilleni työpaikkani suhteen, minulle on tarjottu vakipaikkaa omasta työpaikastani mutta tulin myös valituksi viereiseen kuntaan 64 hakijan joukosta. Eikä siinä vielä kaikki, olen hakenut paikkaa asuinkaupungistani ja paria muutakin mutta niistä ei onneksi ole kuulunut mitään.. Minulla ei saa olla liikaa vaihtoehtoja kun muutenkin on aina niin vaikea päättää.

Ohessa muutamia ostoksia.. Tukholman muita kuvia tulossa kun saan ne koneelle siirrettyä..

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Uusi sohva

Kyllä sitä on pähkäiltykin. Meidän Ikea Arild valkoinen nahkasohva ja lepotuolit osottautuivat kolmen kissan taloudessa vähän turhan aroiksi, aikaisemmin ei ongelmaa oliskaan tullut mutta tömä juniori kollipoika on sen verran liikkuvainen että hutihypyistä kynnet esillä alkoi jälkiä näkymään. Muutaman vuoden päästä kalusto olisi ollut roskiskamaa. Välillä laitoin kaluston myyntiinkin ja vaikka kiinnostuneita oli niin poistin. 

  Tykkäsin Arildeista mutta olohuoneen muotokin on melko haastava joten erilliset lepotuolit vei paljon tilaa. Sohva on lähtenyt uuteen kotiin, Arildit muuten poistui yllättäen Ikean valikoimista! Lepotuolit etsii vielä omaa uutta kotis silti hain Ikeasta jo uuden sohvan.

  Jos olisin ihan yksin saanut päättää niin olisin valinnut ektorpin kulmasohvan tai sitten kolmen istuttavan Stocksund uutuuden, jälkimmäisestä mies ei tykännyt yhtään. Ektorpit meillä oli 3-istuttavana vuosia sitten ja niiden jälkeen tuli silloin juuri myyntiin tulleet valkoiset Kivikit.

 Koska tykkäämme Ikean sohvista ja meillä on lapsia ja eläimiä niin pidän siitä, että kaluston päälliset pystyy vaihtamaan ja uusimaan tarvittaessa. Ikeassa päädyimme nopealla aikataululla Kivikin kulmasohvaan harmaalla päällisellä, ehkä kesän mentyä voidaan kokeilla valkoisia päällisiä. 

Kulmasohva on iso, jopa niin iso, että meidän koko perhe mahtuu siihen kerralla. Vappuna on tullut istuskeltua ja löhöiltyä sohvalla ja todettua että tykätään!

Vappua!

Kesä on kai virallisesti nyt alkanut, niin ihanaa!

Meillä vappua juhlitaan lasten ehdoilla maltillisesti, simaa hain kaupasta  sillä muutama pullo sai tällä kertaa riittää. Olen yrittänyt vähentää valkoisen sokerin käyttöä ja voin kertoa ettei se ole helppoa ei.

 Munkkeja olin luvannut lasten kanssa tehdä ja eilen niitä sitten paisteltiinkin. Kotia koristeltiin vähän palloilla ja serpentiinillä. 

  Nyt totutellaan uuteen sohvaan olohuoneessa, pitkä prosessi jota olen jahkaillut ja jahkaillut, aiheesta pian postausta, en ole varma tuli tehtyä huti vai hitti.

 Hei, osaako kukaan neuvoa että saako näitä kuvia suurennettua mitenkään jos postaa blogiin Bloggerin kautta ipadilla?

Muksaa perjantaita kaikille!

Viittä vaille valmis

Aika on kulunut taas ihan liian nopeasti ja totta puhuen blogin kohtalokin on mietityttänyt. Kun kirjoittaa harvoin niin keskusteluakaan ei tule ja sellainen yksinpuhelu täällä blogistaniassa vasta tylsää on!

   Toisaalta rakasta sisustus- ja valokuvausharrastustani en tule koskaan lopettamaan ja tuonne instgramin puolelle päivittyy kuvia tasaseen tahtiin. Helppoa eikö ja ilman höpinöitä.

   Kevät puuhia, istutuksia ja sisustelua.. Sitä arkeen kuuluu, muutamia pikkumatkoja tiedossa

ja sitä rataa 😊 

Kevään ehdoton stressinlaukasija on kyllä valmistumiseni! Ammattitutkinnon suorittaminen rankan päivätyön ohessa iltaopiskeluna, työmatkan viedessä pari tuntia päivästä ja perhe oman osansa.. Ei ihme että olen ollut puhki, nostan itselleni hattua ja kilistelen heti kun viimeinen arviokeskustelu on suoritettu. 

  Jotta tämäkään asia ei olisi liian helppo, niin eiköhän tässä tosiaan opiskelun lomassa uusittu vähän lonkkia ja opinnot venyivät, sitten oli vaikea töistä irrottautua harjoitteluihin jotka kuuluvat tutkintoon ja jotain tehdäkseni leikkausta odotellessani tein sitten tutkinnonosan väärässä järjestyksessä. Asian piti olla päivityksellä ok ja sovittiin uusi näyttöviikko, joka sitten peruuntui minun tuurillani tietysti näytön vastaanottajan sairastuttua. Ja kuten arvata saattaa niin onhan tässä elämässä muutakin kun tuo tutkinnon suorittaminen, stressiä ja huolta omasta lapsesta jolla on ollut vaikeaa. Meinasin heittää pyyhkeen jo kehään, ei meinaa välillä vaan jaksaa. 

  Kun ei nyt tulisi mitään viime hetken muutoksia ja sääntöjä enää niin pian olisi kuplivan aika 😊

Kuvat nuorimman heppatytön huoneesta😊

Mukavaa loppuviikkoa, iloa ja valoa!

Työssäoppimassa

Töihin paluu sujui niin hyvin, että sovin tutkinnostani puuttuvan viimeisen harjoittelun näyttöineen fyysisestikin rankkaan paikkaan eli muistisairaiden vanhusten hoivakotiin. Aloitin viikko sitten ja nyt täytyy todeta että kun suurinpiirtein tietää mitä pitää tehdä, niin viihdyn mainiosti, työtä teen yhdessä työnohjaajan kanssa vielä useamman viikon.

  Vuosia olen tehnyt lasten kanssa töitä ja viimeisen vuoden aikana on käynyt mielessä, että voisihan sitä kokeilla muutakin, kun kuitenkin omat lapsetkin on jo kouluikäisiä ja tämä kuusi viikkoa tuli nyt kivaan saumaan, että voi kokeilla muuta.

  Työ huonokuntoisten vanhusten kanssa on raskasta fyysisesti ja varmasti pitkän päälle myös henkisesti.  Hoitotyö sairaalaoloissa on minulle haastavaa ja täysin uutta, mutta koen että voin olla siellä avuksi. 

  Tämä viikko on ollut ikimuistoinen ja herättänyt minussa paljon ajatuksia ja tunteita ikääntymisestä, ihmisen arvoisesta kohtaamisesta, luottamuksellisen hoitosuhteen luomisesta, sydämellisen hymyn tärkeydestä, lämmön antamisesta kädestä pitäen, kiireettömyydestä ja vuorovaikutuksellisesta tilanteesta vaikka toinen kertoisi saman asian kymmenettä kertaa tai kysyisi asioita mitkä eivät liittyisi asiaan mitenkään. Mottoni hoitajana on vanhuksilla sama kun lasten puolellakin; hoidan niin kun haluaisin itseäni tai lapsiani hoidettavan.

Tärkeää ja rankkaa työtä,  jolloin ronski huumori ja mukavat työkaverit on vain plussaa. Täältä rispektiä kaikille vanhusten hoitotyötä tekeville ❤️