Kattimukset

   Minulta on pyydetty toivepostausta meidän kissoista jonka toteutan nyt, jos et tykkää kissoista niin kannattaa tässä vaiheessa vaihtaa seuraavaan blogiin : )

Meidän kotia hallitsee kaksi Cornish rex rotuista kissaa Helga ja Hertta, rotuun törmäsin vuosia sitten kun kodissamme oli kissan mentävä aukko tai lopulta kaksikin. 

  Etsin mahdollisimman vähän karvastavaa rotua ja siksi kaikki rakastamani kauniit ihanuudet kuten Pyhä birmat ja Persialaiset oli listalta pois. Sfinksit ihanat nakupellet miellyttävät minua edelleenkin erikoisuudellaan, mutta niiden ihon peseminen viikottain rasvoittumisen takia ja vilkas aineenvaihdunta tuntui työläältä ajatukselta.   

 Löysin Rexit, joita on siis kahta erilaista kiharakarvaista rotua, tämä kissamaailman keijukainen Cornish rex ja menninkäinen Devon rex. Olin varannut Devonin joka menikin kasvatuskäyttöön ja niin meille sitten saapui 4kk ikäiset tytöt eri pentueista kahden viikon välein. 

Rotu on hurmannut meidän lisäksi monet muutkin tuttavapiiristämme, koska nämä ei ole perinteisiä kissoja oikeastaan luonteeltaan paljoakaan. Rotu on hoikahko, elegantti ja meidän neidit painaa pikkusta yli 3kg, Hertta tosin pulskistui reippaasti leikkauksen jälkeen..

 Ja kauneushan on katsojan silmissä, meistä nämä ovat äärettömän elegantteja ja kauniita! Kihara karva tuntuu käteen silkkiseltä ja pehmoiselta. 

  Suklaanaamioisella Helgalla on runsas "kiharainen" turkki ja Valkolaikullisella Hertalla on melko lyhyttä kiharaa ja selästä paljastakin kohtaa. Naamiokissoilla on aina siniset silmät ja se oli yksi kriteereistäni, haluan sellaiset kissalleni. Hertalla on harvinaisemmat eriparisilmät oranssi ja vihertävä. Luonteet näillä on kuin koiralla, vieraita kun tulee ovesta niin meidän kattimukset ovat heti kuulolla ja haistelemassa.

Perinteisemmät kissat kun monesti puikkivat pakoon! Nämä tylleröt rakastavat lämpöä yli kaiken, takan lämmöstä nauttivat täysin siemauksin, Hertalla ihokin loistaa punertavana kuumuudessa ja silti lämmittelee takan edessä : ) Jos meillä ei takkaa ole lämmitetty muutamaan päivään ja sisälämpötila laskee vaikka 20 asteeseen, on yöllä peiton alla usein  lämmittelevä kissa, eikä nämä ole tyhmiä sillä kylmät anturat painautuvat helposti unen lämmittämään pohkeeseen : )

Auringon paistaessa nämä nauttivat lämmöstä sohvan selkämyksellä loikoillen ja pihalla valvonnassa valjaiden kanssa. Viime kesänä näki perhonen ja sudenkorento  loppunsa koittaneen Helgan kidassa, joka oli aavistuksen harmillista koska pidän perhosista erityisen paljon. Arjessa nämä kattimukset on siellä missä muutkin, apuna pyykin lajittelussa, ruoan laittamisessa.. Ja kuten arvata saattaa, nämä ovat mukana sielläkin missä kuninkaatkin käyvät yksin. 

  Hertalla kasvoi pentue viime jouluna meillä ja niiden kasvua ja persoonan kehittymistä oli ihana meidän seurata. Kiusaus oli suuri jättää se kaikkein ihanin mamman mussukka kotiin, mutta sittemmin hyvän kodin löytyessä olen tyytyväinen ettei kotiin jäänyt yhtään. Näissä on kyllä riittävästi.

  Laadukasta kissanhiekkaa menee meillä kiitettävästi, hiekkalaatikot putsataan päivittäin eikä hajua pääse syntymään, pidemmän päälle laadukas ja ostohinnaltaan kalliimpi hiekka tulee usein halvemmaksi. Kissan pääsääntöinen ravinto on lihapainotteinen, raakaa kanasuikaletta ja muuta lihaa menee paljon, kuivaruokana käytämme eläinkaupan raksuja, koska niissä lihapitoisuus on korkeampi kun markettien ruuissa.  Laadukas ruoka säästää toivottavasti sitten eläinlääkäri kuluissa ja hammaskiven vähäisempänä syntymisenä. Meillä onkin ollut  loistava ja todella asiaan perehtynyt kissojemme kasvattaja, jolta neuvoja olemme saaneet.

Kuin kissat ja koirat.. Meillä Hertta ei paljoa Lissu-koirasta välitä, Helga ja LIssu leikkii yhdessä usein. Lissullekin alkoi valkoinen tekonahkainen peti kelvata, kun siihen lisättiin valkoinen pehmeä karva! 

  Meillä on uusi kissanvessa valmistumassa koska olen vähän kyllästynyt kissanhiekan kulkeutumiseen ympäri taloa, esittelen toteutuksen jahka se valmistuu ja johon idea löytyi täältä blogistanian ihmeellisestä maailmasta, toivottavasti toimii paremmin kun edeltäjänsä.

  Eräs lukija kysyi huonekalujen kestämisestä lapsi- ja kissaperheessä. Meillähän on ollut Ektorpin sohvia, Kivikin sohva ja nykyisin valkoinen nahkasohva. Kankaiset sohvat olivat kissojen riehuessa mukava rallia juoksiessa kun niistä sai kynsillä pitoa, tosin meillä kysnsien kärkiä leikataan usein. Mitään jälkiä ei sohviin ralleista jäänyt! Lasten likaisista käsistä kylläkin sitten jälkiä jäi ja päälliset olivat liian usein pesuntarpeessa.

  Nahkasohvassa on yksi huti raapaisu huomaamattomassa kohdassa vaikka paljon pelkäsin miten meille käy.  Kattimuksilla on käytössä yksi luvallinen raapimispuu portaikon alla, siellä käyvät kynsiä raapimassa silloin tällöin, mihinkään muualle ei kynsiä ole teroitettu. Ruokapöydän tekonahkaisissa tuoleissakaan ei ole naarmun naarmua vaikka alkuun pelättiin niiden nyt ainakin saavan naarmuja hutihypyistä. Lastenkin kanssa nahkasohvat ovat toimineet loistavasti ja nahkanhoitoon on hyviä aineita.

Meillä on yksi pesäpeti käytössä kodinhoitohuoneen rauhassa, jossa Helga usein nukkuu, Hertta nukkuu mieluiten vaatekaapissa ja yöt Jemina 6 vuotiaan peiton alla ja joka ikinen yö : )

Mukavaa iltaa sinulle, olen saanut tänään yhden koulutehtävän valmiiksi ja joulukortit lasten kanssa askarreltua, olen niin hyvilläni, että jotain TO DO listasta toteutui.