sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Loppulaskenta alkaa

Hiphei ja hurraa!
Täällä aletaan olemaan lähtökuopissa matkalla kotiin <3
Enää yksi kokonainen viikko täällä varakoti-kaksiossa.Ja seuraavasta viikosta enää risat, jonka seisoo jo melkein päällään.

Kotona näyttää jo nyt niin kivalta, vaikkakin tapeteista on seinällä vasta murto-osa, ettei malttaisi millään odottaa.
Nyt pitäisi hengittää hitaasti ja nautiskella odotuksen tuskasta, sillä kotona kaikki muuttuu pian taas arkiseksi, ympärillä vallitseva tila käy normaaliksi ja ihmiset hakeutuvat omiin pesiinsä. Uudet pinnat kuluvat ja kalusteet haalistuvat.
Kaikella on tarkoitus, niin uskon. Se, että meille kävi mitä kävi oli tuskin kuitenkaan tarkoitettu henkilökohtaisesti meille, se olisi voinut sattua kenelle tahansa.
Olemme joutuneet käymään läpi monenlaisia asioita ja tunnetiloja surusta vihaan, olemme olleet sellaisten asioiden kanssa tekemisissä, ettemme olisi ikinä uskoneet.
Silmämme ovat auenneet monien epäkohtien edessä tässä yhteiskunnassa. Ja voitte uskoa, kun kerron etten ole pumpulissa kasvanut ja olen kokenut epäkohtia paljon ennenkin.
Vakuutusyhtiöiden totuus on tullut selväksi ja sitä sanomaa kerromme kaikille, haluamme että ihmiset miettivät ja ajattelevat asioitaan, kun vahinko tai onnettomuus voi sattua kenelle tahansa.

Lapset ovat sitkeitä ja usein selviytyvät sotien ja maanjäristysten aiheuttamista traumoista, meidänkin lapset todennäköisesti pääsevät peloistaan.
Varakotimme kaksion pieni koko olivat sekin meille lopulta ihan hyväksi, ilman näitä "leiriolosuhde" kokemuksia, emme tuskin osaisi arvostaa kotiinpaluuta niin kympillä. Täällä kaksiossa ei kukaan päässyt toistaan pakoon, kun kyhnyttää kylki kyljessä puoli vuotta, niin näkee jos joku asia jotakuta vaivaa. Olemme olleet lähellä ja läsnä toinen toisellemme.

Ja lopulta todelliset ystävät ja aidot ihmiset. Ovat jyvät erottuneet akanoista. Apua on tullut odottamattomilta tahoilta ja toisaalta on ollut tulematta sieltä, mistä sitä olisi odottanut. Tässä matkallamme kotia kohti on nähnyt kuinka toinen ihminen välittää tai on välittämättä. Kuka soittaa ja kysyy mitä nyt tänään kuuluu vaikka etukäteen tiesikin, että vastaus voi olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä.

Tämä puolen vuoden odotus, pelko, epätoivo ja suru muuttuu ja on jo ajan kanssa muuttunut ensin hiljalleen hymyksi, sitten lupaukseksi, odotuksen iloksi ja nyt jo hersyväksi nauruksi.
Me olemme niin onnellisia. Niin onnellisia, että kotona käydessä nousee pala kurkkuun ja menee väkisinkin pölyä silmään.


 

Kuvassa Hertta nukkuu peiton alla, turvassa nyt. Tulipalossa Hertta löytyi vasta silloin, kun palo oli sammutettu ja mies pääsi kissaa etsimään. Palomiehet eivät uskonneet kissan selvinneen, savu oli ollut todella sakeaa ja aikaa oli kulunut paljon. Onneksemme Hertta selviytyi <3

Ensi viikolla raksalla tapahtuu vauhdilla: loput tapetit seinään, asennetaan lattiat paikoilleen, kootaan keittiö ja viimeistelytöitä. Kuviakin on tulossa, pysykää siis kuulolla ;-D

Ihanaa viikkoa myös teille!!! Vielä ehtii osallistumaan edellisen postauksen arvontaan!!!

8 kommenttia:

  1. Ihania kuulumisia. Ihan tippa tulee linssiin.

    Runsaasti Siunausta teille,

    Halein naana <3

    VastaaPoista
  2. Voi kuinka ihanalta kotiin palun odotus varmasti tuntuu. -teitä ei varmaan enää pienet vastoinkäymiset hetkauta. Onnea muutolle!

    VastaaPoista
  3. Voi miten ihanalta kuulostaa kun olette onnellisia pitkän vastoinkäymisen jälkeen valoa tunnlin päässä ja pääsette rakkaaseen kotiinne <3 On se vaan kaiken arvoista vaikka monesti varmasti miettii mikä tarkoitus tälläkin oli. Nyt olette ainakin yhtä ikävää kokemusta rikkaampi ja tosiaan varmasti selvisi ketkä on ne oikeasti välittävät ihmiset lähellä. Nauttikaahan muutosta täysin rinnoin <3

    VastaaPoista
  4. Hei,

    voi miten ihana ja positiivinen kirjoitus, minullekin tuli ihan kyyneliä silmiin. Mahtavaa että pääsette pian kotiin ja uuden elämän alkuun ja tuo ihana kissakin vielä mukana :)

    Tuollaisen jälkeen varmaan asettuu taas arvot kohdalleen, ei ihan joka asia ole niin huonosti ja valittamisen arvoinen. Kai meidän jokaisen elämässä tulee niitä aikoja ja tapahtumia, jotka pysäyttävät ja vahvistumisen kautta sitten jatketaan eteenpäin.

    Eipä voi muuta tässä vaiheessa sanoa, kuin voimia nyt vielä viimeiseen rutistukseen ennen muuttoa!

    T: Yövuorolainen

    VastaaPoista
  5. Ihanaa kun pääsette takaisin omaan kotiin! <3 Innolla odottelen kuvia uudesta sisustuksestanne!:)

    VastaaPoista
  6. Jipii, kohta pääsette kotiin...
    tuli aivan mielettömän hyvä fiilis minullekin, kun luin tuon sinun kirjoituksen!!!Kiva nähdä, miten ihanan pesän uudelleen rakkaalle perheellenne rakennatte! -Simppu-

    VastaaPoista
  7. Kyllä tuli tätä lukiessa se kamala pala takaisin kurkkuun, kun kävi mielessä ajatus Hertasta tulipalon kourissa..

    Onneksi KOKO perheenne selvisi ja Hertalle sata ylimääräistä pusua äipältä ja perheeltä!

    VastaaPoista
  8. Kiitokset ihanaiset!
    Aikamoista vuoristorataahan tämä on ollut, mutta pysyttiin kyydissä kuitenkin!

    Eeva: Kiitokset itsellesi mielettömästä ja rakkaasta kissapersoonasta, jota ilman elämämme ei olisi ollut enää ennallaan. Kiitollinen todella saa olla, että KAIKKI eläväiset selviytyivät!

    VastaaPoista