perjantai 29. toukokuuta 2009

Poissa

Ei sitä voi käsittää, eikä sitä halua uskoa.
Emme enää kuule nauruasi, vitsejäsi, huumorimies on nyt poissa.
Sairauden uuvuttamana ja aivan liian varhain sinä lähdit.

Hyvä ystävä, Jeminan kummisetä, lepää rauhassa!



Aurinko nousee,
On kastetta maassa.
Aika on herätä,
Nousta ja lähteä,
Kohdata ystävä kallehin.

Niin kaunis on maa,
Niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
Ja varjoisat veet,
Niin varjoisat veet.

Päivä on kirkas,
Vain metsässä tuulee.
Aika on naurun
Ja leikin ja riemun.
Mukana ystävä kallehin.

Niin kaunis on maa,
Niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
Ja varjoisat veet,
Niin varjoisat veet.

Aurinko laskee,
Jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.

Niin kaunis on maa,
Niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
Ja varjoisat veet,
Niin varjoisat veet.


sanat Kari Rydman

9 kommenttia:

  1. Ihan minullakin vierähti kyynel silmään! Jaksamista surun keskellä! Mitkään sanathan eivät surullisina aikoina riitä

    VastaaPoista
  2. Lämmin osanottoni... elämä ottaa ja elämä antaa, kun vain aina ymmärtäisi kaiken tarkoituksen.

    VastaaPoista
  3. Osanottoni perheesi surussa

    VastaaPoista
  4. Voi :( Osanottoni suuressa surussa!

    VastaaPoista
  5. Ei löydy sanoja. Tuntuu niin väärältä.

    VastaaPoista
  6. Otan osaa.
    Kevätkesä on uuden kasvun aikaa ja surussakin voi itää ilon ja uuden siemen.

    VastaaPoista