Viime viikko meni sellasella vauhdilla ettei taas perässä pysynyt. Jaa mitä tuli sitten tehtyä.muistanko edes.
Kaikki lapset olivat kesäloman vietossa, kävimme kävelyillä, rannalla, leivoimme ja nautimme kesästä. Eerikalle leikattiin lyhyempi hiusmalli ja laitettiin elämänsä ensimmäinen hiusvärjäys, kultaisia raitoja. Iso tyttöni jo. Keskiviikkona lähtivät isälleen viikonlopun viettoon.
No puolen viikon tietämillä kuulin sisarieni menneen miehineen New Yorkiin! Ihanaa matkaa teille siskot ja siskojen miehet, onnea unelmanne toteutumiselle!
Olisipa rentouttavaa hilpaista Atlannin toiselle puolelle katsomaan suurta maailmaa, ehkä sitten joskus omakin unelmani toteutuu, kuka tietää?
Florida olisi minun haaveeni, sitten joskus. Lasten kanssa sellaista matkaa ei tulisi tehtyä ja taitanee vierähtää vuosi jos toinenkin ennenkuin pääsemme ilman näitä lapsia minnekkään. Varsinkaan ulkomaille.
Milena ihana pikkuinen hymytyttöni sairastui nuhaan ja kuumeeseen, silmätulehdusta unohtamatta, Jeminakin niiskutti ja aivasteli. Monta yötä pikkuinen sairastelija vaikeroi, ennenkuin tauti otti ja päästi tyttösen otteestaan. Ja niin oli taas ihanainen hymytyttömme kunnossa:-)
Mutta sitten sairastuin perjantaina itse, luulin ihan oikeasti kuolon tulevan ja korjaavan luuni.. Aamusta tunsin nuhan ja päänsäryn, lääkitsin itseni, mutta olisi täytynyt olla vahvemmat tropit. Migreenikohtaus kaataa minut sänkyyn koko päiväksi. Ihan kokonaan. Ja minä yksin tyttöjen kanssa.. Jemina ei kauan halunnut katsoa juniorin lastenohjelmia eikä ollut ollenkaan samalla aaltopiitudella kun yritin saada pötköttelemään äitin ja isin sänkyyn.. Onneksi mies pääsi tulemaan töistä vähän normaalia aiemmin. Itse aloin olla elävien kirjoissa vasta illalla myöhään.
Sohvatyynyjä suunnitelmissa!
Ihailen näitä Blogistanian runsaasti sisustettuja koteja, mutta yhä enemmän haluan itselleni selkeyttä ja yksinkertaisuutta. Sohvatyynyjä pitäisi pian päästä ompelemaan, toivottavasti ensi viikko tuo inspiraation!