torstai 15. marraskuuta 2012

Iloa ja valoa



Olen pitänyt blogiani vuodesta 2008, sisustusblogeja alkoi silloin tulla enemmänkin  ja minäkin asiasta innostuin, rakkaus sisustamiseen ja valokuvaamiseen tarvitsi jonkun väylän tulla ulos. Alkuun postasin enemmän omia ajatuksia ja fiiliksiä, sisustaminenkin oli maalaisromanttista ja täynnä tähtiä : ) Vuosia myöhemmin on ihana lukea silloisia fiiliksiä ja täytyy todeta että hurjan paljon näiden vuosien aikana on ajatukset muuttunut.

 Olen iloinen ja avoin ihminen aina hyvällä tuulella, työelämässä etenkin on liikaa niitä, jotka valittaa milloin mistäkin ja tiuskivat  purkavat pahaa oloaan vastaantulijaan.  Empaattisena ja herkkänä ihmisenä ystäväkseni ovat valikoituneet ne, jotka ajattelevat asioista syvällisemmin, pintaliitäjät saavatkin jatkaa matkaansa.

  Kerron esittelyssäni että blogini syntyi rakkaudesta elämään ja sisustamiseen, niin asianlaita edelleenkin. Minä olen elämässä kokenut paljon, paljon on ollut myös ikäviä asioita, joista en ole tarkoituksella halunnut täällä postata. Valtavasti on ollut onnellisia ja iloisia asioita joista olen enimmäkseen kirjoittanut. Täällä blogissa on vain pieni osa minun elämästäni.
 Ajan kuluessa olen tarkoituksella sensuroinut asioita joista kirjoitan, esimerkiksi perheen koululaisista en paljoakaan kirjoita tai valokuvia esittele, vaikka yhtä rakkaita minulle ovatkin kun nämä pienimmäisetkin. Olen ajatellut että kouluiässä menee se raja tässä blogissa.

 Kuten jo arvata saattaa, niin tämä perheeni on minulle tärkein, eikä millään muulla ole merkitystä. Niin kauan kun saamme vielä olla terveitä niin minulla on kaikki. Olen kiitollinen jokaisesta päivästä joka perinteisesti aamulla alkaa. Talot, autot ja materia ovat lopulta vain sivuseikka.
 Elämä on minulle ihmeellinen matka. Minun henkisellä tielläni ei tarvita profeettaa, kirjaa eikä rakennusta mitä palvoa. Kaikki tarvittava on jo sydämessäni ja se sydän on täynnä iloa ja valoa : )

 Sain jokin aika sitten anonyymiltä kommentin, joka käsitteli asiaa jota olin miettinytkin. Toisen anonyymin kommentoidessa harmistuneena siitä, että postauksen loppuun toivotelen aina  "Iloa ja valoa".
 Aloinkin heti välttelemään toivotusta, koska ajattelin sen ärsyttävän kaikkia muitakin. Ja silloin minä en ollut enää minä.
 Alla olevan Anonyymin komentti tulikin juuri sopivaan saumaan muutama päivä sitten ja päätin toivottaa ilot ja valot jatkossakin, koska se on minun tapani välittää lukijoille arkeen jotain syvällisempää. Enkä edes halua toivoa kenenkään elämään surua ja pimeyttä : )

"Bloginpitäjät", älkää lähtekö liikaa miellyttämään kaikkia
kommentoijia...ilot ja valot kannattaa toivottaa,
sanavahvistukset käyttää ja näyttää...sillä näin teette
juuri teidän omasta blogista omaleimaisia ja teidännäköisiä!!!
Niitä ja näitä samanlaisia blogeja kun riittää ihan loputtomasti...
kodit alkavat jo muistuttaa toisiaan ja kohta tekstitkin on
arvattavissa! Persoonallisuus häviää ja muotivillitys pureutuu
jokapaikkaan, harmillista. Kodeista pitää huokua se jokin!"

Kommentit ovat loistavaa vuoropuhelua ja ne usein piristävät päivää, joten kiitos niistä!
Kommentin tarkistus härpäkkeet sen sijaan ovat ärsyttäviä ja poistin sen, koska en sellaista ollut asentanutkaan : )
 Ja ettei nyt liian syvälliseksi menisi, niin jotain pinnallistakin luvassa- esittelen pian  mitä kaikkia ihania  joulukoristeita tilasin meille kotiin, minulla on myös mielessä  kirjoittaa Feng shuista meidän perheen malliin, pysyhän siis kuulolla! 


Tälläisiä pohdintoja näin aamutuimaan, nyt töihin suuntaa tieni.
Minä olen minä enkä muuksi muutu, joten ihanaa perjantaita Sinulle sekä 
ILOA JA VALOA!




14 kommenttia:

  1. Mun mielestä toi Iloa ja valoa! kuuluu sun blogiin :) Sitä et kyllä lopeta ;)

    Mä en ole niin perehtynyt siihen mitä mun blogi on? Ei ainakaan sisustamista meillä :) mutta sen takia mä taas pitkän miettimisen jälkeen avaudun mun erityislapsesta ja sen kiemuroista ja kuvioista, koska kun mä koitan hakea samanlaisia kokemuksia, niin en mä niitä löydä. Rekkauduin vertaistukipalstalle josko siellä piilossa juttelisin, mutta hiljaista on. Mihin ne ihmiset on kadonneet, kun niitä kuitenkin on? :O Jaan sitten omaa kokemusta muille, jos joku vaikka kokemuksia etsiessään sinne eksyy?
    Joku oli löytänyt mun blogiin jo "keskosen syöttöletkulla" enpä tiedä toiko apua kun en ole keskittynyt siihen aiheeseen enää melkein 10vuoteen. Pelkkää erityislapsi blogia en aio pitää koska meillä yritetään kaikesta huolimatta elää normaalia elämää, kaikki ei pyöri tytön ympärillä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti kommentista! Minusta on hyvä että kirjoitat kokemuksiasi erityislapsen äitinä!!! Ehkäpä minäkin jonakin päivänä. Minä olen kyllä samaa mieltä ettei vertaistukea ole saatavilla ja siksi ehdotankin ihan omaa klubia, meitä yhdistää niin moni asia! Käydään vaikka kahvilla joku päivä!

      Poista
  2. Mistä olet hankkinut nuo tähdet? Vai onko omia tekeleitä. Ihanat. Tahtoo kanssa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Tähdet ovat Lohjalaisesta Inside style sisustusliikkeestä!

      Poista
  3. Iloa ja valoa on just sellanen sanapari, mitä me tönköt introvertit perusnegatiiiset suomalaiset tarvitaan. Kiitos kivasta blogista!

    VastaaPoista
  4. Satu sanoikin hyvin tuossa yllä!
    Minusta on hienoa, että sulla on oma toivotus. Miten joku voi ärsyyntyä tuollaisesta?! No meitä on moneen junaan. Eniten ihmettelen sitä, etteivät kaikki ymmärrä, että blogissa on yleensä vain pienen pieni siivu kirjoittajan elämästä. Tämän kun mini ymmärtäisi, niin monet blogit pysyisivät kivoina.
    Mä oon tykänny sun blogista. Ihanan valoisa blogi kaikin puolin. Jatka samaan malliin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!
      Olen itsekin vihdoin ymmärtänyt että minä olen minä :-)

      Poista
  5. Itsekin olen kamppaillut samojen asioiden kanssa, kuinka paljon rohkenen olla oma itseni tietäen että moni ärsyyntyy ja jopa jättää blogini? Lopulta olen todennut etten voi milloinkaan miellyttää kaikkia, aina joku ajattelee kritisoiden, joten on turha edes yrittää miellyttää. Parasta on olla oma itsensä ja elää rauhassa omien sanojensa takana tietäen että ne ovat osa minua (ja sinua). Olen alusta lähtien pitänyt blogistasi, ja tuo iloa ja valoa on minunkin teemani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä kanssasi, jatketaan bloggaamista entiseen malliin <3

      Poista
  6. Vaikka oma blogiura onkin ihan lapsenkegissä, enkä tiedä saako tuo väkerrys koskaan hirmuisesti lukijoita, niin silti sitä miettii mitä kirjoittaa. Kovasti haluaisin kirjoittaa paljon enemmän, mm. juuri tästä erityislapsielämästä, mutta en uskalla. Blogiani lukiessa sitä voisi äkkiä ajatella että elämä on vaan yhtä sisustamista ja juhlaa. Ei ole ei, mutta ehkä tärkeintä on että sen tietää ainakin itse.

    Iloa ja valoa teillekin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä ei tosiaan ole pelkkää sisustamista ja juhlaa, välistä vähän muutakin :-/ Mulla muhii jo päässä postaus mutten ihan varma ole nähdäänkö sitä missään :-)

      Poista
    2. Joskus sitä kyllä miettii ja suunnittelee postauksia joissa sisältö olisi jotain syvällisempää. tykkäänhän itsekin lukea niitä blogeja,joissa mennään joskus ihon alle. Mutta sitten menee pupu pöksyyn. Rohkeasti vaan,ehkä mäkin sitten uskallan :)

      Poista