Syksyn lehden punerrus on uuden kevään lupaus





elämänlanka kiertyy tiukasti koko pienellä hennolla voimallaan ja selättää isommankin esteen, taipuu mukana tuulen irrottamatta otettaan




aina ei voi tietää minne tie johtaa tai mikä poluista on oikea



pilvien takana paistaa kuitenkin aina aurinko, valon pilkahduksia oksistossa




tärkeintä ovat läheiset jotka ovat nivoutuneet toisiinsa ja yhteen, eikä niitä mikään myrsky saa erilleen





Iloa ja valoa elämään!


Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:
Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.

- Eeva Kilpi -