perjantai 25. joulukuuta 2009

Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto

Tulipalon jälkeisinä päivinä minun teki pahaa lukea blogeja, facebookia ja muita elämänmakuisia viestejä. Tunsin hetkittäin katkeruutta suuresta perheeni menetyksestä, kun koti on mennyt. Facebookissakin lukuisat ihmiset pahoittelivat tapahtunutta sydämestään ja seuraavissa profiili kirjoituksissaan olivat jouluostoksilla ja missä kukakin. Meillähän elämä pysähtyi kuin seinään ja joululahjat olivat todellakin huolistamme pienin.
Ajattelin ettei tule joulua ei meille, ei tänä vuonnakaan.
Muutamassa päivässä katkeruus väistyi ja joulumieli alkoi hiipiä mieliin, ostin enemmän joululehtiä kuin koskaan nauttiakseni ihmisten joulukodeista, luin blogeja päivittäin, joista sain sisustusnälkääni ruokittua.
Joulua edeltävät päivät olivat meille kerrankin stressistä vapaat, meillä kun ei ole vatkainta, kulhoa tai muutakaan millä voisi leipoa yhtään mitään ja kun kaikista poistoon menevistä tavaroista ei ole tietoa vieläkään, niin uusia ei viitsi kaikkea hankkia.
Koristeet oli jo viritetty, kaksiossa ei juurikaan joulu-siivottavaa ollut, kun joka päivä saa siivota joka tapauksessa. Muutamia lahjoja oli jaksettu lapsille hankkia, olen sitä mieltä että ihmisillä on ihan liikaa tavaraa. Nyt leiriolosuhteissa muutaman kuukauden eläneenä, voin kertoa ettei ihminen elääkseen paljoa tarvitse.
Aatonaattona illan hämärissä lähdimme koko kahdeksan henkinen perhe ulkoilemaan, rakensimme meidän varakodin pihalle lasten kanssa hienon lumiakan ja vielä lumilyhdyn ja lähdimme kävelylle lähimetsään.
Siinä perhettäni katsoessani tunsin outoa pakahduttavaa tunnetta sydänalassani, niin voimakasta että puristi ja itkukin meinasi tulla. Ihmettelin ja ymmärsin lopulta mitä se oli; olin todella pitkästä aikaa onnellinen!!!
Ei sitä tarvitse kultaa ja kimallusta tunteakseen joulun, ei tarvitse leipomuksia eikä edes omaa kotia. Joulun tuo ihmiset ympärillä, lasten onnellisuus ja yhdessäolo. Joulun perimmäinen sanoma avautui uudella tavalla, opin taas jotain tärkeää.



7 kommenttia:

  1. Itku tuli tekstiä lukiessa. Juurikin näin sen pitäisi olla, joulurauha sydämessä, onnea läheisistä ihmisistä. Niin vaikea syksy itsellä takana (vaikkei niin suuria menetyksiä olekaan ollut kuin sinulla), että jätän tämän kommentin anonyyminä, vaikka muutoin en anonyymiyttä hyväksykään. Lämmöllä yksi blogisi lukija.

    VastaaPoista
  2. teillä on ollu varmasti erilainen ja mieleenpainuva joulu.. on totta ,että vaikka joulua on kiva laittaa ja valamistella,se ei tuo meille sitä todellista joulua tai rauhaa,vaan kyllä se todellinen joulurauha löytyy sisältäpäin,sydämestä,läheisistä ja välittämisestä.
    voimia ja siunausta teille edelleen<3

    VastaaPoista
  3. Näin on. Itse menetin rakkaan pikkuveljeni 1,5 vuotta sitten, hän kuoli vain 14 vuotiaana. Paras lahja on, kun saa olla läheisten ja rakkaitten kanssa.

    Siunausta koko perheelle. <3

    VastaaPoista
  4. Niinhän se on että joulu löytyy sydämestä. Ihana kulla että hymyäkin kaiken tuon keskellä löytyy...ja että lapsetkin nauravat...

    ...luin vasta äsken kommentteja blogistani ja siksi tulin vastaamaan...kurjaa kuulla tuo vakuutusyhtiön kanta ja toiminta...ja lapset kyllä tarvitsee kriisiapua tällaisissäkin tapauksissa...itse asiassa minusta kaikissa tapauksissa missä lapsi reagoi selkeästi....tai vaikka ei kovin selkeästikään...kyllä aikuinen huomaa että jokin vinossa...meillä kävi tuuri Mannun surun kanssa, opettaja on niin mahtava että! Oli eti samaa mieltä kanssani ja huomannut Mannun avuntarpeen jo ennen kuin ehdin ottaa yhteyttä...

    VastaaPoista
  5. Jotenkin pistää vain niin sanattomaksi: Voimia perheellenne ja paljon parempaa ensi vuotta!

    VastaaPoista
  6. UUden vuoden toivotukset teille.
    Tiina

    VastaaPoista
  7. voimia ja kaikkea hyvää vuodelle 2010!<3

    VastaaPoista