maanantai 3. marraskuuta 2014

Ajan parantava voima

Pyhäinpäivän postauksessa toin esille elämäni vaikeimman asian, vastasyntyneen lapseni kuoleman. Tapahtuneesta on kulunut jo 18-vuotta, haluamme ajatella että poika on nyt taivaassa kirkkaimpana tähtenä.

    Lapsen vakava sairaus herättää monia ajatuksia, pelkoja ja vihaakin, toivoa on aina mutta joskus tilanne on vain toivoton, kuten poikani kohdalla.
   Alkuun asian käsittely ja hyväksyminen oli tietysti vaikeaa sylin jäädessä tyhjäksi, mutta vaikka silloin vuosia sitten tuntui ettei asian yli tule koskaan pääsemään, niin aika tekee onneksi tehtävänsä. 
    Syntyi uusia lapsia, vaikkakaan he eivät tietenkään korvaa menetettyä, koska mielestäni jokainen lapsi on oma yksilönsä eikä ketään voi mitenkään korvata. Olen kiitollinen lapsistani joista jokainen on oma persoonansa ja he ovat tietysti äärettömän rakkaita. Näitä lapsiahan ei olisi jos asiat olisivat menneet toisin, sillä aloin odottamaan poikani kuoleman jälkeen hyvin nopeasti uutta vauvaa, tämä poika täyttää pian jo 17 vuotta.

   Minä uskon, että asiat tapahtuvat niin kuin tarkoitettu on ja hyvin usein niiden merkityksen ymmärtää vasta jälkeen päin. En voi tietää mikä tarkoitus lapseni kuolemalla oli ja oliko sillä edes tarkoitusta, mutta olen hyväksynyt sen kauan aikaa sitten ja jatkanut elämääni kantaen tätä surua ja lapseni muistoa sydämessäni, kuitenkaan menettämättä uskoa ja toivoa huomisesta.
  Olen lisännyt tietoisesti positiivisuutta elämässäni, positiivisia ajatuksia ja asioiden tarkastelua monelta kannalta sillä hyvin helposti sitä voisi hautautua omiin murheisiinsa. 
 Positiivinen ajattelu ja usko siihen, että saan kaiken mitä tarvitsen, on tuonut paljon hyviä asioita elämääni, olen oikeastaan saanut kaiken mitä olen ikinä osanut toivoa!
 Olen oppinut arvostamaan pieniä asioita arjessa, taistellessani läpi suurienkin  vaikeuksien. Terveys ja perhe tulevat ennen kaikkea sillä ne ovat kaikkeni.

Täällä ollaan leivottu jo ensimmäiset piparit ja tähtitortut! 

 Tänään siivoilin kaappeja ja tein pakastimeen inventaarion sillä seurauksella, että meillä on omenaiset tähtitortut kohta jo melkein syötykin, iso kulhollinen ruusunmarja-kiisseliä ja iltapalaksi tein vielä fetakasvis-piirakankin. Nyt kun olen ollut monta viikkoa sairaslomalla, niin on tullut leivottua ja laitettua ruokaa enemmän kun varmaan koko viime vuonna. Ei voi muuta kun todeta, että töissä käyminen pitkän matkan takana ja vielä parin vuoden aikainen iltaopiskelu on ottanut veronsa kun ei paljon mitään enää jaksanut.
 Nyt kyllä nautin!

Iloa ja valoa syksyyn, vaikka sataa ja on harmaata niin minä tykkään, polttelen kynttilöitä ja nautin kotoilusta.






1 kommentti:

  1. Ajalla on onneksi tuollainen ihmeellinen voima, joka parantaa.

    VastaaPoista