Alkaa voimat olla loppu Fennian suhteen, sekö niiden tarkoituskin lie, niin riepottelevat välillä ihmisparkaa. Välillä oikein pysähdyn miettimään millaisia ihmisiä siellä on töissä? En ole heidän kanssaan asioinut kasvotuksin kertaakaan, mieheni on juossut palavereissa, mutta puhelimessa olen joutunut puhumaan kerran ja siitä lähtien kuva on ollut negatiivinen. JA asiat puhuvat puolestaan. Tiedän että hekin tekevät vain työtään, mutta voisihan sen työn tehdä ystävällisestikin ja asiakasta neuvoen. He voisivat yrittää kärkevissä kommenteissaan muistaa, että ne ihmiset jotka korvausta hakevat ja varsinkin näitä isoja, elävät sellaisten huolien keskellä joiden kanssa he todennäköisesti virkailijat itse painivat vain paperilla ja päättäjän kantilta. Minä en voisi olla sellainen vakuutustarkastaja ikinä. En voisi elää itseni kanssa, mennä tyytyväisenä illalla nukkumaan tai syödä juhlapäivällistä, kun olisin evännyt ihmisiltä heidän tulevaisuuden, laittanut heidät ottamaan lisää lainaa tai että olisin se henkilö joka kertoo, ettei täysturva vakuutus tarkoita, että saat tavaran tavarasta vaan totuus on kaukana siitä. Palkka on tietysti kannustava ja varmaan bonukset juoksee, mutta totuuden nimissä jos pitäisi valita niin olisin mielummin työtön.
Ja mitä enemmän Fennia potkii päähän, sitä enemmän minä keskityn remonttiin. Henkireikäni tässä suossa onkin kodin uudelleen rakentaminen, kodin sisustaminen on rakkain harrastukseni edelleen ja olenkin lähipiirilleni sanonut, että niin kauan olen kunnossa, kun jaksan suunnitella kotia ja sisustusta.
Nyt olemme juosseet remonttiliikkeitä valitsemassa tapetteja ja lattiaa, keittiön laattoja ja väliovia. Eikä valinta ole ollenkaan helppo. Mitä enemmän liikkeitä kiertää sitä enemmän on vaihtoehtoja ja minä olen maailman huonoin päättämään.. Nyt pitäisi tehdä vuosia kestäviä päätöksiä. Lattiaan tuleva laminaatti on päätetty.Piste. Löysimme lopulta tarpeeksi vaalean, mikä ei ole tasavaalea että sävyerojakin löytyy, mikä ei ole punertava, vihertävä, sinertävä eikä kellertävä. Mikä ei ole harmaa tai valkoinen, muttei tummakaan. Tummaa en enää halua, sellainen meillä oli vuoden päivät ja siinä näkyi varpaanjäljetkin, kun meillä on niin valoisa asunto. Tapeteista taas.. Meillä on lähes kaikki seinät tapetoitu lasikuitutapetilla, josta emme pidä. Tilalle tulee kuviotapetteja, ja tällä hetkellä tuntuu, valinnan ollessa vaikean, että oikea sillisalaatti olisi tulossa :-)
Alkuun piti tulla ihan mustaakin tapettia, joka on vieläkin suosikeissani, mutta keskikerrokseen luultavasti vaaleampaa.
Keittiö on valittu, tietysti Ikean mallistosta ja vältilalaatatkin alkaa hahmottua.. Tämä on ihanaa ja pientä kivaa vastapainoksi kaikelle ikävälle. Ja kyllä minä sitä lottovoittoakin toivon jo nykyisin, saisi sanoa Fennialle, että ohjaavat jatkossa korvausrahamme sydän- ja syöpälapsille.
Ihanaa viikonloppua kaikille!
..
Silloin kun ensimmäistä kertaa taloon astelimme vastassa oli tämä sininen seinä..Sittemmin laitoimme siihen tuon puretun paneelin.
Tässä näkymää olohuoneen entiseen lautaseinään
Aika surulliseksikin vetää, meidän kolme vuotta tehty remontti on nyt tässä
Terassi purettuna
Hei ja voimia kädenvääntöön! Meillä sattui kerrostaloasunnossa meistä johtumaton vesivahinko rakentamisprosessin aikaan. Lähivakuutuksen kanssa tappelin silloin. Iroonista kyllä, vanhemmillani oli vesivahinko samaan aikaan; heillä Sampo korvasi kaiken. Ihan kaiken. Meillä tapeltiin joka laatasta, vaikka tilanne oli ihan sama. Väliaikaisen asumisen kuluistakin tapeltiin, vanhemmat eivät. Heillä kaikki sujui kuin rasvattu. Väänisn rautalangasta kaiken ja pidin puoleni siitä, mikä meille kuului. Vaikka töitä se vaati, Ja hieman säikyttelyäkin... ;). Olin itse aikoinani ollut (onneksi) vakuutusyhtiössä töissä, joten tunsin hieman kuvioita. Myöhemmin olen vääntänyt korvausta uudesta kulmasohvastakin, johon pieni lapsi oksensi. Ihan kuin minulla ei silloinkaan olisi ollut muuta käyttöä 150e:lle, joka oli omavastuuosuus varsinkin kun sohva ei ollut kahta viikkoa vanhempi! Oi, tämä olisi lempiaiheeni!!!! Kun tädilläni ja hänen miehellään paloi koko talo, johtuen sähköviasta, heille rakennettiin mukisematta uusi talo vanhojen perustuksien päälle ja korvattiin tuhoutunut omaisuus. Muistoja ei kuitenkaan voi korvata mitenkään...
VastaaPoistaSiis voimia!
Ninni
Kiitos rohkaisusta Ninni, voimia tässä tarvitaan. Itse olen niin monissa liemissä jo tähän ikään mennessä keitetty, että tiedän olevani aika vahva, mutta toisaalta kai se raja kestämisellä minullakin on..
VastaaPoistaJos vain tulee jotain ideoita koskien taisteluamme, niin vinkkaa ihmeessä.
Hei,
VastaaPoistavierailen blogissasi ensimmäistä kertaa.
Tuntuu lohduttavalta lukea, miten olette päässeet eteenpäin tuon suuren vastoinkäymisen jälkeen.
Meillä on ollut hieman raskasta asuntoasioiden suhteen. Ostimme kerrostaloasunnon, jonne meidän piti muuttaa tämän kuun alussa. Meiltä löytyi vesivahinko kylppäristä ja korjaukset venyvät luultavasti pitkälle maaliskuun puolelle. Kustannuksistakin osa kaatuu meidän niskaan.
Meille ei vakuutusyhtiö korvaa yhtään mitää :(. Onneksi on kuitenkin kyse asunto-osakeyhtiöstä ja onneksi meidän nelihenkinen perheemme mahtuu ihanien sukulaisten kattojen alle. Ahdistaahan se toki, asuminen ahtaissa tiloissa, muiden nurkissa.
Jaksamista teille :D