Mieheni haaveilee peri suomalaiseen tapaan lottovoitosta, minä taidan olla outo lintu, koska en siitä haaveile, enkä ole koskaan haaveillutkaan. Ja melkoinen yllätysvoitto se olisikin, koska en koskaan lottoa. Toki iso rahasumma tätä elämää kummasti helpottaisi, varsinkin nyt kun on lasten kanssa kotona ja tulot pienimmillään.. Mutta en silti haluaisi mitään jättipottia, muutama miljoonakin riittäisi.. Ei vainen jos mies voittaisi muutaman kymppitonnin, olisi asia ihan ok, en vaatisi rahoja poiskaan lahjoittamaan. Mutta ne miljoonat olisikin jo toinen juttu. Minä uskon ettei raha tee onnelliseksi. Silläkin uhalla uskon, vaikka olen sitä kova tuhlaamaan. Ja tulen kyllä kovinkin onnelliseksi siitä, jos saan pitkään haaveilemani hyllyn tai tuolin. Mutta jos rahaa olisi mielinmäärin niin luulen ettei sitä onnen tunnetta enää tulisi, ei nauttisi siitä, että on pitkään odottanut ja säästänyt ja lopulta sitten saanut. Kaikki olisi hankittavissa tuosta noin vain, koti olisi äkkiä sisustettu valmiiksi juuri sellaiseksi unelmaksi, jollaisesta nyt vain haaveilen..autojen vaihtoon menisi korkeintaan viikko, Talon rakennuttamiseen järvenrannalle tämä kesä, matkatkin olisi äkkiä matkusteltu.
Ja olenhan minä yhden lottovoiton saanutkin, vaikka en edes lottoa, eikö sitä sanota, että on lottovoitto syntyä suomeen..